Juuri nyt on aika tehdä retki lehtoon. Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan lehtojen aikaiset kukkijat ovat elementissään ja puhjenneet täyteen loistoonsa. Helsingin Mustavuorenlehdossa rinteitä maalaavat valkealla valkovuokot ja täplittävät sinisellä sinivuokot, taikinamarjassa ja tuomessa on jo isot hörökorvalehdet.

Lehdossa on paljon nähtävää, mutta myös kuultavaa. Peippojen ja mustarastaiden voisi kuvitella laulavan kilpaa. Niin sakeana äänimaisema on riemukasta linnunlaulua. Mustarastaat ovat pelottomia ja tulevat varsin lähelle retkeilijää. Ne kääntelevät eilisiä eli viime syksyn lehtiä etsien makupaloja ja rapistelevat menemään kuin isommatkin eläimet.

Valkovuokkojen ja sinivuokkojen lisäksi Mustavuorenlehdossa kasvaa keltavuokkoa, jonka toivon näkeväni. Mutta eniten odotan jälleennäkemistä hienostuneen lehtoimikän kanssa.
Lämpimässä lehdon helmassa kukkivat kilpaa valkovuokot, pystykiurunkannukset ja isokäenrieskat. Voi melkein kuulla niidenkin hyräilevän. Niin täynnä väriä ja elinvoimaa ne ovat.

Lehdon aikaiset kukkijat ovat kevätaspektikasveja, jotka hyödyntävät lehtoon tulvivan valon ennen kuin puut puhkeavat lehteen. Varhaiset kukkijat pystyvät käynnistämään fotosynteesin jo hyvin alhaisessa lämpötilassa ja aloittamaan yhteyttämisen. Ne alkavat nopean kasvunsa heti lumen sulettua. Kun lehdon lehtipuut vasta availevat pieniä lehtisilmujaan, nämä kukkaveijarit ovat jo täydessä loistossaan ja keikistelevät ylenpalttisessa valossa.
Valkovuokkoja on kaikkialla, mutta erityisen lämpimällä rinteellä niiden keskellä on sinipunainen laikku: lehtoimikkä.
”Siinähän sinä olet. Onpas kiva nähdä”, uskallan puhella kukkaselle, kun muitakaan retkeilijöitä ei näy silmän kantamassa.

Lehtoimikän kukat ovat kauniin sinipunaiset.

Pian paikalle porhaltaa touhukas kimalainen ja minun on aikaa jättää kevättyöläiset hoitamaan hommiaan.
Onnistun vielä löytämään keltavuokotkin, joita ihaillessa ohitseni loikkii valkohäntäpeurakaksikko niin, että tanner tömisee. Ne pinkovat valtavilla harppauksilla lehdon syliin.

Mustavuorenlehdossa voi nähdä myös keltavuokon Valkovuokon ja sinivuokon lisäksi.

Kevätaspektikasvien loisto on komea, mutta varsin lyhyt ja ne lakastuvat pian kukittuaan. Kanadalainen kasvitieteilijä Line Lapointe on tutkinut lakastumisen syytä, joka ei mitä ilmeisimmin olekaan valon puute vaan kasvin ”kellarin” täyttyminen sokereilla. Esimerkiksi käenrieskat ovat sipulikasveja ja ne varastoivat yhteyttämistuotteitaan sipuleihinsa. Kun sipuli on niin sanotusti täynnä, lehdet lakastuvat ja kasvi vaipuu lepoon. Käenrieskat ja muut kevätaspektilajit ovat siis kesälevossa nautittuaan antaumuksella kevään valosta. Siinä on aspektia kerrakseen.

Lue lisää kevätaspektista ja kevään valon sieppaajista.

Kevätlinnunsilmä vinkkaa kauniin keltaisilla kukillaan tulemaan keväiselle lehtoretkelle.

kevätkevätaspektikevätkasvitlehtomustavuorenlehto