Suomen ympäristökeskus piti kuun alussa tiedotustilaisuuden Suomenlahden tilasta. Oli saatu valmiiksi Suomenlahtivuoden 2014 tutkimusten iso yhteenveto, tähän mennessä syvin luotaus lahden vointiin.

Selvitys osoittaa, että lahden tila on paranemaan päin, varsinkin itäosissa!

Olen kotoisin Suomenlahdelta, joten on erityisen miellyttävää kuulla, että merestä on täällä vihdoin hyvääkin kerrottavaa. Lapseni hyppivät nyt vuorostaan Suomenlahden saarten kallioilla, ja kovin usein meri rantojen ympärillä on ollut  samea ja leväinen.

Muutos näkyy ennen kaikkea fosforiravinteiden määrässä ja samalla myös levämäärissä, jotka ovat vähentyneet. Trendi on selvä itäisellä Suomenlahdella, jonka ulapat voivat nyt selvästi entistä paremmin, kun Pietarin jätevesiä on puhdistettu ja iso lannoitetehdaskin saatiin aisoihin.

Mutta missä menee idän ja lännen raja? Sitä kysyin tutkimusalus Arandan tiedotustilaisuudessa erikoistutkija Mika Raateojalta.

”Suursaaren paikkeilla”, hän vastasi. Siis Kotkan tasolla, mistä on Suomenlahden pohjukkaan Pietariin 180 kilometriä ja sen suulle Hankoon 230 kilometriä.

Mika Raateoja. Kuva Antti Halkka

Mika Raateoja. Kuva Antti Halkka

Tarkkaa paikkaa ei tietysti olekaan, mutta vasta suunnilleen Suursaaren tasalta länteen Suomenlahti on niin syvä, että Itämeren pääaltaan vaikutus tuntuu. Pääaltaalta virtaa Suomenlahteen syvällä ajoittain hyvinkin runsaasti ravinteikasta ja vähähappista vettä. Se rehevöittää lahden länsiosaa.

Rannikoilla rehevöittävät lisäksi omat, etenkin maatalouden ravinnepäästöt, jotka dominoivat suunnilleen ulkosaaristoon asti.

Rannikon tilan parantamiseksi onkin puututtava omiin päästöihin. Läntisellä avomerellä puolestaan katse kääntyy Itämeren pahimpiin rehevöittäjiin. Sellaisiin kuin Kaliningrad ja monet Puolan päästölähteet. Idässäkään asiat eivät ole vielä valmiit, vaan esimeriksi Pietarin ympäristössä riittää vielä tekemistä.

Onneksi on paljon toimijoita, jotka ovat mukana päästöjen vähentämisen työssä. Esimerkiksi pienehkö mutta ketterä John Nurmisen säätiö on osaamisellaan vauhdittanut rehevöittävien päästöjen taltuttamista jo monessa maassa.

Ravinnekuorman vähentäminen on ainoa tie kohti paremmin voivaa Itämerta. Jos hyppy parempaan on onnistunut Suomenlahdella, se luo uskoa kotimeremme parempaan tulevaisuuteen. Tarvitaan vain päättäväisyyttä ja toimintaa.

Läntistä Suomenlahtea. Kuva Antti Halkka

Läntistä Suomenlahtea. Kuva Antti Halkka

ravinnepäästötrevevöityminenSuomenlahti