Vaikka Etelä-Suomessa kevät on jo pitkällä, elää suuri osa Suomea vielä talvea. Järvien jää voi olla lähes metrin paksuinen ja lunta riittää hiihtämiseen.

Lumi ja jää muokkaavat luontoa monella tavalla. Ne vaikeuttavat monien lajien elämää, mutta toisaalta helpottavat toisten, talveen sopeutuneiden lajien toimeentuloa. Etenkin jää muokkaa myös elotonta luontoa, eikä siihen tarvita jääkautta. Pelkkä talvi riittää.

Katselin Kiteen Pyhäjärvellä järven ylittävää railoa. Jääteli oli noussut paikoin parimetriä korkeaksi ja esti mukavasti ainakin autoilun sen yli. Suksimiestä jääteli ei tietenkään juuri hidasta.

Ilman lauhtuessa jääkenttä paisui. Järven yli ulottuvassa railossa jäät liikkuivat toisiaan vasten ja painuivat toinen toistensa alle. Syntyi mahtava jääteli. Jäätelit ja railot eivät ulapalla jätä pysyviä jälkiä. Mutta rannan tuntumassa jään voima konkretisoitui. Reilusti puolimetrinen jää oli jäätynyt kiinni rantakiviin. Kun alapuolella oli kivikkoinen järvenpohja, eivät jäät voineet liikkua kuin ylöspäin. Teli tempaisi mukaansa puolimetrisiä kiviä ja nosti ne parin metrin korkeuteen, jäätelin kattoon. Syntyi jäinen katedraali.

Jääkatedraalissa olisi voinut pitää vaikka evästauon, mutta itsesuojeluvaisto esti menemästä sisälle. Auringon lämmittäessä ensimmäiset kivet olivat jo pudonneet katosta. Suurimpien murikoiden paino oli useampia kymmeniä kiloja. Alle ei kannattanut mennä. Mutta hiihtoretki antoi jälleen unohtumattoman elämyksen.

hiihtoretkijääjäätelirailo