Mustikka-aika on parhaimmillaan. Vaikka marjoja ei tänä vuonna ole ennätykseksi asti, riittää niitä silti monen metsän eläimen tarpeeseen. Tunnetusti mustikoista energiaa keräävät monet linnut ja nisäkkäät jyrsijöistä karhuun ja rastaista metsoon. Pohjoisen karhut tosin saattavat joutua haalimaan suuren marja-annoksensa hyvää marjavuotta laajemmalta alueelta.

Reilu viikko sitten seurasimme lapsieni kanssa laulujoutsenperheen marjastusta. Järvellä viihtyvä joutsenperhe ui hiekkarannalle, josta suurin hyörinä oli auringonlaskun aikaan jo kaikonnut. Vanhemmat olivat hetken muina joutsenina, sukivat höyhennystään, ja olivat kuin eivät välittäisi muutamista rannalla viihtyneistä iltauimareista. Mitä nyt kulman alta toisinaan kurkistivat.

Poikasilla oli kiire syömään.

Mutta poikasien kuvut kurnivat jo. Ne riensivät kipin kapin rannalle ja lähimpien mustikanvarpujen joukkoon napsimaan makoisia marjoja nokkiinsa. Harmaista ja vielä kovin pienistä poikasista ei näkynyt juuri muuta kuin harmaa päälaki. Toisinaan niiden sijainnin pystyi päättelemään vain heiluvista varvuista.

Naaras johdatti poikaset pitemmälle mäntykankaalle, kauemmas rannasta, mistä löytyi lisää mustikoita, ja suoraan meitä kohti. Saimme hämmästellen seurata ruokailua lähimmillään vain muutaman metrin päästä. Suurempi koiras tuli perässä ja piti vahtia. Se tähysti kaula pitkänä, ettei mikään vaara pääse yllättämään. Kuivalla maalla isokokoisten ja puolelta toiselle keinahtelevien lintujen kulku oli verkkaista, eikä veden tuomaa turvaa ollut.  Joutsenet kuuluvat voivan liikkua kuivalla maalla nopeastikin, jopa juosten, mutta sitä emme päässeet todistamaan, sillä ruokailu sujui ilman välikohtauksia.

Nokat kävivät kiivaaseen tahtiin, kuhina vain kävi, ja marjat katosivat vikkelästi ruoansulatuskanavan uumeniin. Kuivasta kesästä huolimatta järvi on antanut kosteutta ja rantametsästä marjoja löytyi lintujen nokkiin mukavasti. Jos kuivuus on näivettänyt tai peräti kokonaan vienyt marjat kuivilta kankailta, kannattaa pakastimen täytettä haaveilevankin katsella marjoja vesistöjen ääreltä, rannoilta ja saarista.

Kun kuvut on syöty mustikoita pullolleen, on aika suunnata takaisin järveen ja yöpymään.

Joutsenet ruokailivat hyvän tovin, puolisen tuntia, mättäältä toiselle siirtyen, ennen kuin koiras johdatti poikaskatraan takaisin veteen. Naaras jäi vielä hetkeksi syömään ennen kuin seurasi perässä. Palanpainikkeeksi kulautettiin nokalliset raikasta järvivettä. Sitten olikin nukkumaanmenon aika ja pesue katosi niemennokan taakse pienen lahdenpohjukan suojaan.

Laulujoutsenperhe mustikaretken jälkeen matkalla yöpymään.

laulujoutsenmarjastusmustikkaravintoretkeilyruoka