Pohjoinen pallonpuolisko on tänään J.L.Runebergin päivänä (Runeberg syntyi 5.2.1804) kallistunut kohti Aurinkoa sen verran, että vuoden pimein neljännes on takanapäin. Neljännesvuosi on reilut 91 päivää. Talvipäivänseisauksesta oli tänä aamuna 45 päivää eli puolet siitä. Yhteensä talvipäivänseisauksen molemmin puolin täyttyy myöhään tänään neljännesvuosi lyhyimpiä päiviä.

Valon onkin jo aika palata. Voimme suunnata kohti kevättä.

Runeberg vaikuttaa vuodenaikojen suhteen suomalaiskansallisen melankoliselta. Vai mitä mielestä olette runosta Joutuin kevät rientää?

”Joutuin kevät rientää, kesä joutuisammin, syksy kauan kestää, kauemminpa talvi. Kohta, posket sorjat, kuihtua te saatte, kukkimatta kuunaan.” (suom Tarmo Manelius)

Onneksi kansallisrunoilija sentään tuli jo samassakin runossa katumapäälle todeten, että ”syksyn päivinäkin kevään muistot hurmaa, talven aikanakin suven sato riittää”, ja jakaa toisessa runossa kanssamme tällaisen kevättunnelman.

(Kevät-aamu, suom. Kaarlo Forsman)

Kudo uudet juhlaverhot
Vesille ja maisemille;
Nosta yöstä henkiin perhot
Sulhoiks’ kukka-kultasille;
Sydämemme sopukoista
Talven kolkot muistot poista!

Aurinko valaisee nyt kauniisti talvea ja pian se jo luo kevättä koko voimallaan. Päivän pituus on etelässä yli kahdeksan tuntia ja Utsjoella lähestytään pian kuutta tuntia. Valon paluu on kiivasta. Joka päivä saa lisää valoa etelässä yli viisi minuuttia, pohjoisessa jopa tuplasti. Pitäähän päivän pituuksien päätyä maaliskuussa kevätpäiväntasauksen aikaan kaikkialla noin 12 tuntiin.
Laurrasaaren n äkymiä 5.2.2016. Kuva Anttio Halkka.

Runebergtalvivalo