Pikkuveli oli saanut lahjaksi rattikelkan, minä leikkihevosen. Minun leikkini sujui selvästi paremmin kuin veljen epätoivoinen yritys vieressä. Vaikka kolmivuotias kuinka lykki pienillä jaloillaan, stiga luisti kovin huonosti olohuoneen lattialla.

Elettiin jouluaattoa 1984 Satakunnan mummilassa, ja satoi vettä. Oli minun elämäni ensimmäinen musta joulu. Poikkeus.

Tämän jälkeen tuli vielä liuta valkeita jouluja, mutta hiljalleen tilanne muuttui. Seitsemänvuotias minäni ei olisi suostunut uskomaan, että vain joidenkin kymmenien vuosien päästä valkoinen joulu on harvinaisuus osassa maatamme. Ilmatieteenlaitoksen arvioiden mukaan lumiset päivät tulevat tällä vuosisadalla hupenemaan entuudestaan. Talven lämpötilat kohoavat ja sademäärä kasvaa. Entistä suurempi osa sateista tulee vetenä.

Tänä vuonna on juhlittu satavuotiasta Suomea. Juhlan jälkeen puheet kääntyvät kohti tulevaisuutta. Kaikkialla pohditaan nyt innokkaasti, millainen maamme on seuraavan sadan vuoden kuluttua. Kahlatessani tänään loskassa mietin tulevia vuosia, ja aloin selata kuluneen vuoden ilmastouutisia. Tässä niistä muutamia:

 
Millaisia päätöksiä esimerkiksi EU:ssa sitten on tehty tilanteen parantamiseksi? No muun muassa tällaisia:

 
Aikamoisia lahjoja. Hyvää joulua vaan, ja onnea seuraavalle sadalle vuodelle!

Mustat joulut ovat pienimpiä ongelmiamme tulevaisuudessa. Niiden lisäksi lahjamme nykyisille ja tuleville sukupolville sisältää myrskyjä, kuivuutta, tulvia, nälänhätää, puutetta puhtaasta vedestä, pilaantuneen ympäristön. Ole hyvä, maailman lapsi, valitse näistä mieleisesi.

Ilmastonmuutoksen suhteen kelkkamme on kiitämässä kovaa kohti valtatietä. Me emme ole enää mäen päällä tekemässä päätöstä siitä, lähdemmekö laskemaan ylipäätään ja mihin suuntaan.

Me olemme keskellä jyrkkää rinnettä. Tuuli suhisee korvissa, vauhti kiihtyy ja autotie lähenee. Silmiä kirveltää. Moni kyydissä olija kieltäytyy painamasta jarrua. Jotkut kinaavat keskenään ohjaamisesta.

Jospa vielä ei olisi liian myöhäistä? Tänä vuonna kansainvälinen yhteisö kokoontui Bonnin ilmastokokouksessa. Ensi vuonna kokous järjestetään Puolassa. Ilmastourakka jatkuu. Takkuisesti, eripuraisesti ja haparoiden, mutta jatkuu kuitenkin. Voisimmeko me Suomessa juhlistaa uutta satavuotiskautta tekemällä aiempaa viisaampia päätöksiä? Sellaisia, joissa ajatellaan kokonaisuutta eikä vaan jonkun suppean ryhmän tai yhden teollisuudenalan etuja.

Näyttää siltä, että me tulemme kelkkoinemme päätymään tielle joka tapauksessa. Ehdimmekö hidastaa edes vähän ja väistää autoja? Tie on koko ajan lähempänä. Pitää jarruttaa niin kovaa kuin pystyy. Nyt heti.