Se oli puhdasta sattumaa: Suomen Luonto nyt vain sattui etsimään maamme erämaisimman paikan juuri numerossa 7/2016, joka julkaistiin samalla viikolla, kun Current Biology -tiedelehti kertoi maailman erämaiden hupenevan hurjaa tahtia.

Hupenemisesta kertoivat monet lehdet, mutta harva on varmaan lukenut itse tutkimusartikkelia. Se on luonnontieteelliseksi paperiksi aika selkeää luettavaa ja löytyy täältä.

Australialaisen James E. Watsonin johtama tutkijaryhmä vertasi maailman erämaisten alueiden kokoa 1990-luvun alun tilanteeseen ja havaitsi, että melkein kymmenesosa niistä on hävinnyt runsaassa 20 vuodessa. Tätä tahtia yksi vuosisata riittää siihen, ettei mitään ole enää jäljellä.

Suurin osa hävikistä on tapahtunut Amazonilla (30 %) ja keskisessä Afrikassa (14%), ja syyt ovat hyvin tuttuja: teiden rakentaminen, kaivosteollisuus, öljyteollisuus, metsätalous ja maanviljelyn leviäminen uusille alueille.

Ovatko Suomen erämaat turvassa?

Kun natura-suojellun Viiankiaavankin alta voi Suomen lain mukaan aivan luvallisesti etsiä malmia, tekee mieli sanoa, että eivät ole. Mikään osa Lapin luonnosta ei ole turvassa, kun yhä suurempi osa maapallon väestöstä on noussut kuluttavaan keskiluokkaan ja arktinen alue lämpenee niin, että sen luonnonvaroja on yhä helpompi ottaa käyttöön.

Toki Suomen vähiä erämaita on suojeltu paremmin kuin Amazonia tai Keski-Afrikan kosteikoita. Ennen kuin edes aloimme etsiä Suomen erämaisinta paikkaa, tiesimme, että se löytyisi suurella todennäköisyydellä joltakin niistä 11 Lapin alueista, jotka suojeltiin vuoden 1991 erämaalailla. Erämaalaki muun muassa kielsi teiden rakentamisen ja kaivostoiminnan (ellei valtioneuvosto päätä toisin).

Erämaa-alueiden suoja ei ole kuitenkaan täydellinen. Se johtuu erämaalain pykälästä 7, jossa määritellään, että ”Erämaa-alueen hoidossa ja käytössä on noudatettava hoito- ja käyttösuunnitelmaa, jonka laatii metsähallitus ja vahvistaa ympäristöministeriö.”

Kilpisjärven erämaa-alueen osalta tuossa suunnitelmassa tasapainotellaan retkeilyn, poronhoidon ja ohjelmallisen matkailuyrittämisen välillä. Matkailulle on tehty niin paljon myönnytyksiä, että Käsivarren erämaassa saa ajaa moottorikelkalla melkein miten tahtoo. Helikopterien ja vesitasojen liikkeitä taas ei voi oikein erämaalain mukaan rajoittaakaan, koska mitään sellaista ei erämaalakiin ole kirjattu. Käsivarressa on myös tiheä metsähallituksen tupaverkosto ja merkitty kalottireitti, jota pitkin voi kävellä silmät ummessa Haltille.

Sopiiko tällainen meno erämaahan?

Valtaosa Suomen Luonnon lukijoista sanoisi varmasti ”ei”.

Ennen kuin avustajamme GIS-laskelma paljasti erämaisimman pisteen sijainnin, mielessämme ei oikeastaan käynytkään, että se voisi olla Käsivarressa. Olimme levittäneet toimituksen lattialle Kaldoaivin ja Lemmenjoen paperikarttoja. Onhan Lemmenjoen kansallispuistossakin toki kaivostoimintaa ja kulkeehan Kaldoaivinkin läpi moottorikelkkareitti, mutta Kilpisjärvi on luontoharrastajien keskuudessa tunnettu vilkkaasta maastoliikenteestään.

Sääntöjä ei silti muuteta jälkikäteen. Päätimme, että tieverkosta kauimpana oleva paikka olkoon erämaisin ja sillä selvä. Sopii vain toivoa, että jos erämaalakia joskus päivitetään, poliitiikan tuuli on sellainen, että moottorivälineet häädetään erämaista pois, kulkivatpa ne maantietä, ilmojen teitä tai moottorikelkkauraa pitkin.

Tuoreen tutkimuksen mukaan erämaat ovat nimittäin tärkeitä rauhan tyyssijoja. Ne ovat merkittäviä lajipankkeja, hiilivarastoja ja muistutuksia siitä, millainen maailma olisi ilman meitä. Ne ovat myös hupenemassa hurjaa tahtia, ja niiden koskemattomuudesta täytyy pitää entistä paremmin huolta.

erämaaerämaisin paikkaääripisteet