Hiljainen djyp ääni toistuu aiempaa useammin kuusivaltaisessa talvimetsässä. Tässä tapauksessa se on mustarastaan ääni, vaikka esimerkiksi yksi harmaapäätikan äänistä on aika samankuuloinen.
Metsän linnut valkoselkätikka, harmaapäätikka, kaksi tiaista hömötiainen ja kuusitiainen sekä orava toivottavat tänä vuonna joulurauhaa kaikille metsän ystäville! Kuvat ovat suojellusta uusmaalaisesta metsästä viikko ennen joulua.
Yksi sopiva ajoitus aloittaa ruokinta on, kun ensimmäiset yöhallat ja pakkaset saapuvat. Nyt on siis oikea aika ja on ollut jo jonkin aikaa. Ja hyvä sääntö on, että kun aloittaa lintujen talviruokinnan, jatkaa sitä keskeytymättä siihen saakka, kunnes pälvet keväällä aukeavat hangille.
Kuusitiaisten hurjan vaelluksen lisäksi hömötiaisetkin ovat olleet liikkeellä. Blogissa tarkastellaan lintujen kuluvan syksyn vaelluksia Kainuussa, Hangossa ja Viron Länsirannikon Puisen niemellä.
Kvantitatiivisen lintututkimuksen uranuurtajiin maailmassa kuulunut Einari Merikallio kirjoittaa teoksessaan Suomen lintujen levinneisyys ja lukumäärä (Otava 1955) hömötiaisen olevan Suomen lintulajeista 4. runsain. Se on hyvin runsaslukuinen (6-13 paria km2:lla) Etelä-Suomen keski- ja itäosassa ja melkein yhtä runsas muussakin Etelä-Suomessa, ja varsinkin Tornio-Kainuussa.
Merikotka pelastettiin perikadon partaalta osaltaan puhtaan ruoan ja talviruokinnan avulla.
Valkoselkätikan metsiin talviaikaan viedyillä taleilla on ollut oma merkityksensä kovin uhanalaisen kannan vahvistumisessa. Varsinkin ankarien talvien lyhyimpinä päivinä metsäruokintapaikka auttaa metsätiaisia ja muita pikkulintuja selviytymään. Ruokintapaikan tulisi aina tukea monimuotoisuutta.
Joku vakituinen lukija on ehkä ihmetellyt, kun en ole hetkeen kirjoittanut tiaisista, yksistä suosikkilinnuistani. No, ei se helppoa ole ollut! Mutta nyt talviruokinnan pian päättyessä kirjoitan sanasen metsäruokintapaikan talvesta ja ajankohtaisesta vaiheesta.
