Soile Puhakan väitöskirja paljasti, että asuinympäristön vihreys ja maiseman monimuotoisuus edistävät keski-ikäisten fyysistä aktiivisuutta ja vahva luontosuhde kannustaa liikkumaan.
Kauan ennen nykypäivän hakkuukiistoja Puumalan Rokansaarella vietti kesiään ja luonnontieteilijän uransa huippuhetkiä runoilijana tunnettu Aaro Hellaakoski. Siellä hän muun muassa mittasi kulkurikivien talvihypyn maailmanennätyksen.
Tutkimusten mukaan sillä ei ole väliä, mitä metsässä puuhailee. Riittää, että sinne menee, ja samalla voi kokea metsäympäristön elvyttävän vaikutuksen. Luonnossa oleilu kohottaa tutkitusti myös mielialaa, mutta laskee sykettä ja verenpainetta.
Me voimme opettaa lapsiamme kunnioittamaan luontoa, mutta pysyvimmin muistijäljen jättävät ja luontosuhdetta luovat omat luontokokemukset ja oivallukset niillä pienimmilläkin vihertilkuilla.
Vielä joitain vuosikymmeniä sitten luontoharrastukseen kuuluivat kasviot ja hyönteisten keräily. Enää uhanalaisten perhosten keihästämistä nuppineuloilla ei katsottaisi suopeasti. Ymmärrän tämän, mutta onko varovaisuus mennyt jo liian pitkälle? Lue tai kuuntele Riikka Kaihovaaran kolumni.
Se, miten ymmärrämme erämaat, määrittää suhdettamme luontoon. Mitä enemmän ylistämme erämaita ja turmeltumatonta, villiä luontoa, sitä kauemmas asemoimme itsemme. Lue tai kuuntele Riikka Kaihovaaran kolumni.
Monet lajit ovat paikkauskollisia. Eläimillä on reviirit, linnut palaavat samoille pesintäpaikoille, vaelluskalat syntymäjokiinsa. Vain ihminen sivuuttaa lähiympäristönsä, matkustaa kauas päästäkseen ”luontoon”. Lue tai kuuntele Riikka Kaihovaaran kolumni.
