87/100

Hippiäinen on havumetsiemme pienin lintu – ja myös koko Europan pienin. Kauniin kullankeltaisen päälakensa ansiosta hippiäinen on saanut tieteelliseksi nimekseen Regulus regulus eli kuningas; ruotsiksi hippiäinen on kungfågel, kuningaslintu! Virossa sen nimi on põialpoiss, peukaloinen. Se nimi meillä on annettu eri linnulle.

Hippiäisen äänialaltaan hyvin korkea ja nopea, toistuva äänisarja sii sii sii sii paljastaa linnun kuusenoksien kätköistä. Hippiäisen laulu on samaa sävyä, jämptin rytmikäs loru si si siiii, si si siiii, si si siiii, si si sit, jossa paino on pitkällä tavulla. Kun äänen oppi tuntemaan, osuu pieneen hippiäiseen helpommin.

Kuusimetsien pieni kuningas, hippiäinen.

 
Hippiäinen on vikkelä ja touhukas. Se ei rauhoitu koskaan paikoilleen ja ravinnonhaku toki vaatiikin tarmoa. Monasti hippiäinen räpyttelee ravintoa etsiessään kuusen oksien kärjissä kuin kolibri siivet hurjasti viuhtoen.

Osa hippiäisistä talvehtii Suomessa, mutta enemmistö muuttaa talven alta. Muuttokaan ei ole vaaraton. Viisi grammaa painava hippiäinen meren yllä tuulessa kuulostaa hurjalta. Lisäksi hippiäisiä törmää majakoiden valoihin tai kaupunkien isojen lasipintaisten rakennusten seiniin.

Jos on oikein onnekas, hippiäisenkin voi saada käymään tiaisruokintapaikalla. On yksi vilaus kun hippiäinen ilmestyy talille, syö rasvaa muutaman sekunnin ja taas sukeltaa metsän kätköihin.

Syksyisin muutolle lähtevän hippäisen voi nähdä puutarhassakin välilaskulla. Mutta muutoin linnun jäljille pääsee paraiten havu- ja erityisesti kuusimetsissä. Talvella hippiäinen usein liittyy puukiipijän tapaan tiaisparveen.

Nopea pyrähdys puun kyljessä olevalle talille.

100 päivää luonnossahippiäinenSuomi 100