Elinympäristöjen heikentyminen ja luonnon moni­muotoisuuden romahdus ovat vakava uhka ihmiskunnalle ja vaikuttavat haitallisesti jo kahteen viidestä ihmisestä maailmassa. Vuoteen 2050 mennessä ympäristöjen heikentyminen yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa lisää yhteiskunnallista epävakautta ja konflikteja, ja johtaa 50–700 miljoonan ihmisen massapakolaisuuteen.

Viljelysmaiden tuotantokyky laskee 10 prosenttia, paikoin jopa 50 prosenttia, kun samalla väestö kasvaa 30 prosenttia. Elinympäristöjen menettämisestä johtuvat kustannukset kohoavat yli kymmenykseen globaalista bruttokansantuotteesta.

Yli kolmannes maapallon maapinta-alasta on maatalouden käytössä. Vajaa neljännes on säästynyt merkittäviltä ihmisvaikutuksilta. Vuoteen 2050 mennessä tämä pinta-ala kutistuu alle 10 prosenttiin. Rajuimmin on hävitetty kosteikkoja ja soita, joista 87 prosenttia on tuhottu.

Elinympäristöjen tuhoaminen kiihtyy, ja ajamme planeettaa kohti kuudetta massasukupuuttoa. Projektioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä maailman monimuotoisuudesta 38–46 prosenttia menetetään. Näin kertoo tuore maailman elin­ympäristöjen tilaa koskeva arviointiraportti.

Raportin laati hallitustenvälisen luontopaneelin (IPBES, Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services) monitieteinen asiantuntijaryhmä kolmen vuoden aikana. Maaliskuussa 129 hallitusta hyväksyi raportin. Vuonna 2012 perustettu IPBES toimii YK:n yhteydessä eräänlaisena ilmastopaneelin pikkusiskona. Suomi on IPBES:in jäsen, ja Suomessa toimii kansallinen Luontopaneeli.

Kaikki edellä esitetty on seurausta erittäin korkean kulutuksen elämäntyylistä Suomen kaltaisissa kehittyneissä maissa sekä globaalista väestönkasvusta.

Kulutusvalintojen ympäristövaikutukset jäävät piiloon, koska kauppa on globaalia, ja kulutus ja tuotanto on eriytetty eri puolille maapalloa. Haittojen tekeminen näkyviksi on avain kestävämpään kulutukseen. Yksi tehokas keino tähän olisi, jos ympäristöhaittojen kustannukset sisällytettäisiin kuluttajahintoihin.

Syntyvyyden romahduksen aiheuttamasta kohusta huolimatta Suomenkin väestö kasvaa tasaisen tappavasti osin maahanmuuton seurauksena. Kun väestönkasvu on uhka ihmiskunnalle, synnytystalkoisiin kannustus ja katastrofiuutisointi lapsikadosta on lyhytnäköistä kansallista itsekkyyttä.
Elinympäristöjen heikentämisen välttäminen on edullisin keino monimuotoisuuden häviämisen estämiseen. Elinympäristöjä voidaan myös ennallistaa, jolloin hyödyt ovat keskimäärin kymmenen kertaa kustannuksia korkeammat.

Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin ympäristösopimuksiin. Jos sopimusten tavoitteet saavutettaisiin, meillä olisi erinomaiset mahdollisuudet estää elinympäristöjen heikentyminen ja monimuotoisuuden häviäminen sekä rajoittaa ilmaston muutosta. Suomen päättäjien on korkea aika alkaa toimia ympäristösopimusten edellyttämällä tavalla. Sopimusten täyttäminen vaatii välitöntä satojen miljoonien vuotuista investointia elin­ympäristöjen suojeluun ja ennallistamiseen.

Kirjoittaja: Janne Kotiaho
Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ekologian professori, yksi IPBES:in raportin pää­kirjoittajista sekä kansallisen Luonto­paneelin jäsen.

Vahtikoira-palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin.

biodiversiteettiilmastonmuutosmassasukupuuttosukupuutto