Viime vuonna Suomessa päätettiin, että hyönteisiä saa kasvattaa ja myydä ruoaksi. Nyt puhutaan jo hyönteisbuumista: kaupoissa on sirkkapihvejä, mediassa haastatellaan aloittelevia hyönteistarhureita ja Loviisaan rakennetaan Euroopan suurinta hyönteistehdasta.

Virallisissa yhteyksissä sirkkojen ja toukkien syöminen esitellään ekotekona, jota YK:kin pitää tärkeänä ihmiskunnan ruokaturvan kannalta. Arkielämässä hyönteisruoka näyttäytyy jännittävänä uutuutena, johon kytkeytyy mielikuvia uskaltamisesta ja ennakkoluulojen ylittämisestä.

Intoilun lomassa ei ole juuri pohdittu, mitä kaikki merkitsee kohde-eliöille itselleen. Lihantuotannon ympäristökuormituksesta ja kotieläinten julmasta kohtelusta keskustellaan, mutta hyönteiset – nehän ovat vain hyönteisiä. Ei niitä pysty edes katsomaan silmiin. Monissa kaupoissa hyönteismuona onkin sijoitettu vegehyllyyn.

Harva tuskin oikeasti luulee hyönteisiä kasveiksi, mutta ei niitä tunnuta eläimiksikään miellettävän siten kuin vaikkapa lehmää tai jänistä. Hyönteiset ovat joutuneet ruokahuollossa samaan asemaan kuin kalat: liian erilaisia kuin me, siksi käsittelyssä ja teurastuksessa ei tarvitse noudattaa samoja eettisiä periaatteita kuin ”lämminveristen” kohdalla.

Pahimmillaan kaloista puhutaan pelkkinä terveellisen rasvan paketteina ja hyönteiset kuitataan proteiinimassaksi. YLE:n haastattelema hyönteiskokki kiteytti kesällä 2017, että ”tuotantoeläiminä hyönteiset ovat eittämättä eettisin valinta. Niiden kasvattamiseen ei tarvita viljelys- tai laidunmaata. Eikä niiden kärsimystä voi edes verrata perinteisiin tuotanto­eläimiin”.

Ilmeisesti kokki on onnistunut ujuttautumaan kitiini­kuoren sisään ja toteamaan, miten hyönteinen kokee maailman. Tieteelliset tutkimukset eivät kuitenkaan tue hänen tulkintojaan.

Hyönteisten aivot ovat pienet, mutta pienuus ei tarkoita samaa kuin vähäpätöisyys. ”Hyönteiset ovat luultua älykkäämpiä”, Tiede-lehti otsikoi artikkelinsa huhtikuussa 2018. Monet hyönteiset oppivat välttämään esimerkiksi paikkaa, josta saa sähköiskun. Kimalaiset harjaantuvat vetämään narusta ja vierittämään palloa herkkupalan saadakseen. Selkärangattomien aivoissa on samanlaisia mielialaa sääteleviä välittäjäaineita kuin ihmisaivoissa.

Hyönteislajeja on yli miljoona ja niiden ominaisuudet vaihtelevat. Monet ovat osoittautuneet sangen nokkeliksi, ja uudet tutkimukset tuovat lisää paljastuksia. Älystä riippumattakin jokainen olento ansaitsee vähintään kunnioittavan kohtelun. On kyseessä kasvi, eläin tai sieni, oma elämä silläkin on ollut.

Ekosysteemin kantokyky on tärkeä lähtökohta, kun valitsemme suupalojamme, mutta ei ainut: ruokavalio on myös omantunnon kysymys.

No mitä sitten saa syödä, kysytään aina kun luonto­kappaleiden itseisarvosta tulee puhe. Vastausta voi kukin pohtia itse. Meilläkin on onneksi aivot.

eettisyyshyönteisethyönteisruoka