Helmipöllö viihtyy suurehkoilla havumetsäalueilla, joita kuusikkokorvet, suot ja pienehköt metsäpellot pirstovat. Laji suosii suurehkoja ja iäkkäitä kuusivaltaisia metsiä. Pesäpaikaksi se tarvitsee vanhan palokärjenkolon tai telkän- tai pöllönpöntön. Helmipöllöjä pesii Etelä-Suomesta Keski-Lappiin asti.

Helmipöllö on noin räkättirastaan kokoinen, isopäinen pöllö, jolla on ruskea, valkotäpläinen selkä ja valkoinen, ruskeatäpläinen vatsa. Suuret keltaiset silmät erottuvat hyvin valkoisista poskista.

Soidinääni nouseva ”pu pu pu pu-pu-pu-pupu” (5–9 tavua, toistuu 2 s välein). Kutsuääni maiskahtava ”tsuak”. Varoitusääni ”vueh” tai ”väh-väh”. Poikasten kerjuuääni hento ”tsi”.

Pöllöjen äänikuvaukset, tuntomerkit ja äänikuvaukset perustuvat Pertti Koskimiehen Suomen lintuopas -teokseen (WSOY).

helmipöllölinnun äänipöllöt