Käen äänen tuntevat kaikki, ja käkeen liittyy enemmän kansanuskomuksia kuin juuri mihinkään muuhun lintuun. Käkeä on kuitenkin vain harva nähnyt, sillä se on aika arka ja kukkuu latvuston kätköissä.

Koiraalla on monta kukuntapuuta, mutta silti se pysyy reviirillään toisin kuin naaras, joka lentelee kilometrikaupalla ja käy parittelemassa useamman koiraan kanssa. Naaraan on haeskeltava jopa 15–20 leppälinnun, västäräkin, keltavästäräkin, niittykirvisen, järripeipon tai jonkun muun lajin pesää, jollaisessa naaras on itse aikoinaan varttunut. Suomessa leppälintu on yleisin käen kasvattajalaji, mikä on ainutlaatuista koko Euraasiassa, ja siksi meikäläiset leppälintukäet ovat geneettisesti aivan oma haaransa käkien kehityshistoriassa.

Haukkamaisesta ulkonäöstä on käelle hyötyä, sillä emot säikähtävät pesälle tupsahtavaa naarasta, joka sekasorron keskellä munii vikkelästi munansa ja nappaa ruoakseen pesästä yhden munan. Käen muna muistuttaa suuresti kasvattajalajin munaa, ja se kuoriutuu hieman nopeammin, noin 12 vuorokaudessa. Käenpoika punnertaa muut munat ja mahdollisesti kuoriutumaan ehtineet poikaset pesän laidalle tai sen yli, jolloin emot käyttävät kaiken tarmonsa kasvattinsa ruokkimiseen.

Päivitys 13.5.2014/Antti Halkka
Käki runsastui nopeasti toukokuun toisella viikolla. Pohjoisessa havaintoja on jo Kainuusta ja eteläisestä Lapista. Ensimmäiset käet olivat tänä vuonna äänessä jo 20. huhtikuuta, mitä ennen nähtiin joitain vaiteliaita lintuja.

 

Käki
Cuculus canorus
Gök
Cuckoo
Kägu

Käen lisäksi ääninäytteessä kuuluu satakielen laulu, Taustalla hiljaisemmin punakylkirastas.


kesäkäkilinnun ääniluonnon ääni