Lehtopöllö pesii eteläisimmässä Suomessa Satakuntaa, Hämettä ja Etelä-Karjalaa myöten. Se viihtyy viljelyseutujen lehti- ja sekametsissä sekä puistoissa ja puukujilla peltojen, rantojen, kylänlaiteiden ja pihapiirien tuntumassa. Lehtopöllö pesii isossa puunkolossa tai pöntössä.

Lehtopöllö on lyhytpyrstöinen, liki 40 senttiä pitkä pöllö. Se on yleisväriltään punertavanruskea tai rusehtavan harmaa, päältä täplikäs ja alta ja päästä juovainen.

Lehtopöllön soidinääni on sointuva, väräjävä ulina ”huuuuuo, huh u-u-u-u-u-u-uuuuuo” (3–4 s tauko välissä). Naaraan huuto on lyhyempi. Kutsuääni on kimakka ”ke-vit”, jolla naaras usein vastailee koiraan huhuiluun. Varoitusääni on haukkuva ”ueek-uek…” ja poikasten kerjuuäni sähähtävä ”ptsiäh”.


Pöllöjen äänikuvaukset, tuntomerkit ja äänikuvaukset perustuvat Pertti Koskimiehen Suomen lintuopas -teokseen (WSOY).

Ääni: Lauri Hallikainen

lehtopöllölinnun äänipöllöt