Sirittäjä viettää talvensa trooppisessa Afrikassa. Suomeen sirittäjät palailevat touko-kesäkuussa, kun hyönteisiä riittää taas syötäväksi. Se suosii valoisia lehti- ja sekametsiä ja viihtyy erityisesti esimerkiksi koivua kasvavassa, rehevässä kuusimetsässä. Sirittäjä harvinaistuu pohjoiseen mentäessä, eikä kovin yleisesti pesi juuri Oulua korkeammalla.

Läpi 1900-luvun sirittäjän kanta kasvoi, mutta parin viime vuosikymmenen aikana kanta on taantunut voimakkaasti, ja se on luokiteltu vuoden 2010 Suomen lajien uhanalaisuusarviossa silmälläpidettäväksi (NT). Syyksi epäillään talvehtimisalueiden ja muuttomatkan ongelmia.

Pajulintuun ja tiltalttiin verrattuna sirittäjä erottuu kontrastikkailla kasvoillaan, kirkkaankeltaisella kurkullaan sekä siihen jyrkästi rajautuvalla puhtaanvalkoisella vatsallaan. Se on myös kolmikosta pitkäsiipisin.

Sirittäjää on kutsuttu kolikkolinnuksi, sillä sen laulu kiihtyy loppua kohden kuin pöydällä kierivä kolikko. “Tsip … tsip … tsip, tsip, tsip, tsi-tsi-tsi-tsitsitsitsivyyyrrrrrrrrr” Tämän lisäksi usein kuuluu surumielinen, nopeahko pehmeä viheltely tjyyh tjyyh tjyyh-tjyyh-tjyyh.

Sirittäjä on yksi Luonto-Liiton Kevätseurannan lajeista.

kevätseurantalinnun ääniluonnon äänisirittäjä