Satoisan lampaankäävän poimiminen palkitsee. Sitä ei voi sekoittaa muuhun kuin typäskääpään, joka on aivan syömäkelpoinen mutta kitkerä. Lähinnä kulinaristisen katastrofin välttämiseksi lajit kannattaa erottaa toisistaan.
Molemmat ovat rykelminä kasvavia, maan myötäisiä lajeja, mutta lampaankäävän rykelmät ovat paljon laajempia. Muutaman typäskäävän luota voi joutua kävelemään kilometrin seuraavien luokse, kun yhdestä hyvästä paikasta saattaa haalia kassillisen lampaankääpää. Helpoimmin huomattava ero on värissä: Lampaankääpä on päältä harmaanruskea, kun typäskääpä on lähempänä oranssin- tai nahanruskeaa.

Alta molemmat sienet ovat kermanvalkoisia. Jos lakin alapintaa raaputtaa, lampaankääpä muuttuu kuitenkin sitruunankeltaiseksi ja typäskääpä ruskeaksi, jos miksikään. Paistinpannulla väriero on helpoin huomata.
Epäselvissä tapauksissa sientä kannattaa nuuhkaista: typäskäävän haju on voimakkaan aromaattinen, kun lampaankääpä ei tuoksu oikein miltään.

Lampaankääpä pysyy pitkään poimintakunnossa, ja sitä löytää runsaana vielä loppusyksystäkin. Silloin myös toukat ja etanat ovat usein löytäneet sienen, mutta sehän ei haittaa. Öttiäiset ovat vieneet osansa, vie sinä loput! Lampaankääpä sopii hyvin kuivattavaksi tai keitettynä pakastettavaksi. Siitä syntyvät sekä mainiot muhennokset että oivallinen sienilasagne.

Hyvä ruokasieni lampaankääpä on päältä harmaanruskea. Kuva: Jarkko Mäkineva

lajiparilampaankääpäsienivinkkitypäskääpä