Äänisarja ti ti tsääää tsäää tsääää tsääää kuuluu suomalaiseen havumetsään! Hömötiainenhan se on äänessä. Hömötiainen antaa mitä suurimmassa määrin metsäluonnolle luonnetta ja tunnelmaa.

Harmaa selkä, vaaleampi vatsa, pieni musta kurkkulappu ja komean musta baskeri päälaella sekä tuo jännä, erottuva ääni, siinäpä hömppärin tuntomerkit!

Hömötiainen on kauniiden havu- ja sekametsien lintu. Kun hömötiainen on äänessä, kertoo se, että metsän monimuotoisuus toteutuu. Jos hömötiaisen ääni jää kuulumatta, puuttuu jotakin aivan olennaista. Keväthangilla kannattaa kuunnella hömppäriä!

Hömötiainen on muidenkin tiaisten tapaan kolopesijä. Se haluaa kuitenkin lähes aina itse kaivaa pesäkolonsa pehmeään lehtipuuhun. Pesimäajan vähitellen lähestyessä kuuluu metsästä myös haikea tjyyy tjyyy tjyyy tjyyy -äänisarja.

Tiaispöntölläkin hömppäriä voi kyllä auttaa. Silloin pönttö on syytä täyttää lentoaukon yläreunaa myöten kutteripurulla. Hömötiainen saa siitä hommia ja pesäkolon rakentamiseen ja esittelemiseen liittyvät kosiomenotkin järjestyvät. Lahopökkelönkin voi tarjota hömölle nakerrettavaksi.

Hömötiainen on metsän kaunis tiitiäinen, ympäri vuodenkierron!

Hömötiainen Sipoolaisessa havupuuvaltaisessa metsässä.