Merihanhi on hyvin varhainen muuttolintu ja sen muutto on 2000-luvun leutojen talvien myötä vain aikaistunut. Kiireisimmät saapuvat ensimmäisten muuttajien joukossa meren jäille ja suliin. Tänä keväänä toki merihanhikin antaa vähän odottaa itseään, mutta ensimmäiset ovat tulleet.

Merihanhen karhea ja äänekäs kaakatus kuuluu jo kaukaa, kun hanhet lentävät suliin. Merihanhet nousevat rantaniityille ja pelloille laiduntamaan heti kun pälvet paljastuvat lumesta. Pesintäkin käynnistyy varhain, poikueita voi nähdä jo toukokuun lopussa.

Merihanhi on hyvin valpas ja äärimmäisen arka lintu; sen pakoetäisyys on huomattavan pitkä. Yksittäisillä sopivilla ruokailuniityillä asutuksen läheisyydessä se on kuitenkin paikoin tottunut ihmiseen.

Merihanhi on menestynyt viime vuosikymmeninä ja sen kanta on vahvistunut. Levinneisyys kattaa koko Suomen merirannikon ja saariston, vahvin kanta on lounaassa ja lännessä. Perämerelläkin merihanhi pesii runsaana, esimerkiksi Hailuodossa ja Liminganlahdella. Merihanhi näyttäisi olevan hakeutumassa myös suurille sisäjärvillemme.

Merihanhi on myös levinnyt vieläkin pohjoisemmaksi. Esimerkiksi kun Varanginvuonolla, Jäämeren rannoilla, saattoi ennen nähdä vain aivan “arktisia” hanhilajeja, on merihanhi yltänyt sinne aivan viime vuosikymmeninä. Elokuun lopussa pohjoisrantojen niityille kerääntyy ainakin puolensataa merihanhea.

Syyskesällä ja alkusyksyllä voi seurata kuinka merihanhien aurat halkovat taivasta aamuin illoin. Ne kiirehtivät merenlahdilta laiduntamaan pelloille ja niityille. Päivällä käydään välillä vesillä ja illalla sama lenkki uusiksi.

Juuri nyt ensimmäiset merihanhet saapuvat merenlahtien suliin ja isommat parvet ilmestyvät heti sään lauhtuessa. Sopivana aamuna kiikarit kaulaan ja tutustumaan merihanheen.

Pieni takatalvikaan ei paljoa näytä haittaavan. Rasvaa on höyhenpuvun alla.

Tyypillisesti merihanhet saapuvat vielä jäässä oleville merenlahdille. Kuva: Samuli Haapasalo

linturetkellämerihanhi