Lapintiainen on sympaattinen, pörröinen tiainen. Sen pää on vähän suuren oloinen. Kauniin ruskea päälakikalotti on lapintiaiselle tunnusomainen. Myös kylkien höyhenyksen ruskea väri erottuu selvästi. Äänet ovat vähän lyhyempiä ja “sähähtävämpiä” kuin hömotiaisen, mutta saman sävyisiä.

Lapintiainen on viimeisen sadan vuoden aikana vetäytynyt jopa noin 200 kilometriä pohjoiseen. Sen kanta on vahvimmillakin esiintymisalueilla Itä-Lapissa harventunut. Pesimäalue ei Länsi-Lapissa ulotu enää Pelloa etelämmäksi, idässä kuitenkin Posiolle, Kuusamoon ja Suomussalmelle. Vähenemiseen ja kannan etelärajan siirtymiseen pohjoisemmaksi arvioidaan olevan kaksi syytä: ilmaston lämpeneminen ja vanhojen metsien väheneminen.

Mistä retkeilijä löytää lapintintin? Lapintiainen on paikkalintu, nuoret voivat vähän vaeltaa, mutta ani harvoin kauas kotiseudustaan. Hiljainen hiihtoretki Lapissa, vanhahkossa havupuuvaltaisessa, koivujen vielä täydentämässä metsässä olisi paras ehdotus. Mutta lapintiaista esiintyy myös männiköissä ja tunturikoivikoissa, jokivarsien pajukoissakin.

Vanhojen, erityisesti havupuuvaltaisten metsien lintu lapintiainen tulee pihapiiriinkin lintulaudalle. Kaamanen vuodelta 2002.

 
Oivia paikkoja löytää lapintiainen ovat myös vanhojen pihapiirien lintulaudat ja ruokintapaikat, joille lapintintti tulee mielellään talvella. Poroerotuksellekin se voi ilmestyä etsimään rasvaa. Ja voihan lapintiainen tulla kurkistelemaan tulille pysähtynyttä hiihtäjääkin.

Norjassa lapintiaisen kannan painopiste on aivan pohjoisessa Finnmarkin läänin alueella, mutta sillä on myös etelässä Skandien korkeuksissa eristynyt kanta.

Kolopesijänä lapintiainen pesii usein pohjantikan vanhoissa koloissa tai kaivaa pesäkolon, mutta sen saa pesimään myös pönttöön.

Miten pieni lapintiainen voi pärjätä kaamoksessa lyhyen päivän ja pitkän yön ankarissakin pakkasissa? Lapintiaiselle on kehittynyt kyky merkittävästikin alentaa ruumiinlämpöä yöksi, jolloin energiankulutus vähenee. Talven varalle puihin kätketyt siemenet ovat toinen välttämätön keino. Hyvä yöpymiskolo antaa myös suojaa. Silti ankarina talvina lapintiainen on kovilla ja kannan koko vaihteleekin paljon.

Yksi “erikoisuus” lapintiaisesta vielä. Lapintiaisen levinneisyysaluetta ovat paitsi Eur-Aasian pohjoiset osat myös Pohjois-Amerikassa Alaska. Se on ainoa tiaisista, joka on kaikissa näissä maanosissa, Amerikassa tosin vähälukuisempana.

lapintiainenLinnutlinturetkellä