Toivo Rautavaaran kaksiosaisen Mihin kasvimme kelpaavat -kirjassa kerrotaan, miten kasvejamme voi käyttää: ”Leivän lisänä, ruoan aineksina, mausteina, kahvin ja teen korvikkeina, lääkkeinä, rehuna sekä teknillisiin tarkoituksiin.”

Suomen Luonto julkaisee muutamia poimintoja tästä 40-luvun klassikkokirjasta.

 

Pihlaja (Sorbus aucuparia)

on koko maassamme yleinen matalahko puu, jonka hyvin tuntee kaikki kerrotuista päätöparisista lehdistään (vain saarella on samantapaiset). Valkoiset 5-lukuiset kukat osoittavat sen kuuluvan ruusukasvien heimoon. Kukkia on runsaasti suurina terttuina, kuten sanotaan; itse asiassa kukinto on kerrottu huiskilo. Kukkien voimakas painostava tuoksu johtuu trimetylamiini-nimisestä kasviemäksestä. Marja on rakenteeltaan omenan katainen epähedelmä, kauniin punainen. Puuta ovat jo esi-isämme suosineet kauneutensa vuoksi, ja siihen liittyy kaikenlaisia uskomuksia (”puhät pihlajat pihalla”).

 

Pihlajanmarja-herkkulimppu

1 litra pihlajanmarjoja ja saman verran porkkanoita suikaleiksi leikattuina keitetään pehmeiksi (noin 1 l vettä) ja jauhetaan lihamyllyllä. Taikina tehdään soseesta ja keittovedestä lisäten 2 tl suolaa, 2 tl aniksia (tai muita mausteita, fenkoloa, pomeranssin tai appelsiinin kuorta), 2 rkl hiivaa sekä alustetaan ruisjauholla. Saa nousta kaksinkertaiseksi, alustetaan uudestaan ja leivotaan limpuksi tai vuokaleiväksi.

 

Mihin kasvimme kelpaavat. Osa II: Kesän ja syksyn kasvit. Toivo Rautavaara. Werner Söderströn Osaleyhtiö. Porvoo 1942.

 

Julkaisemme kesän mittaa otteita kirjasta:

Voikukka-sienimuhennos >>

Savikka-porkkanakeitto >>

 

 

Lue lisää kirjasta >>

mihin kasvimme kelpaavatToivo Rautavaaravilliyriti