Mistä johtuu nimitys jalopuut?

Suomen kieleen jalopuu-nimitys on saatu Saksasta. Siellä se oli alun perin nikkaritermi: puusepät käyttivät muutamista kestävistä ja erilaisiin veistotöihin hyvin sopivista puulajeista Edelbaum-nimitystä. Kun samat puulajit ovat Pohjoismaissa vaateliaita ja eteläisiä lehtojen kasveja, ottivat kasvitieteilijät termin omaan käyttöönsä, mutta nyt se sai ekologisen merkityksen.

Suomessa jalopuita ovat vaahtera, saarni, tammi, lehmus, kynäjalava ja vuorijalava. Jos listalle lisää vielä tervalepän, niin meillä on luettelo puulajeista, joiden parasta aikaa Suomessa oli lämpökausi 8000-4000 vuotta sitten. Sitten ilmaston viileneminen ja ihminen toivat jalopuille ahdingon.

Parhaat jalopuulehdot otettiin viljelykseen. Kuusi valtasi suuren osan kasvupaikoista ja esti varjostuksellaan jalojen lehtipuiden uudistumisen. Sadevedet uuttivat maasta ravinteet, ja maa muuttui vähitellen jalopuille liian happamaksi ja niukkaravinteiseksi.

Jalopuiden niukentuminen koitui kohtaloksi myös useille niiden seuralaislajeille: todennäköisesti monet lajit ovat tyystin kadonneet, ja monet nykyaikaan säilyneistäkin sinnittelevät nyt uhanalaisina.

Julkaistu alun perin Suomen Luonnossa 5/2004.

jalopuut