Tänä vuonna perhoset saivat kesään helteisen lähdön. Toukokuun lämpimillä säillä lennossa oli poikkeuksellisen runsaana muun muassa kansalliperhosemme paatsamasinisiipi. Toukokuun loppua kohden kuivuus alkoi Etelä-Suomessa haitata perhosiakin. Nyt kesäkuun alussa perhoset ovat lennossa monilajisesti, mutta eivät erityisen runsaina. Pieni sadejakso olisi nyt tarpeen.

Mustatäplähiipijä etsii helteessä kosteutta ojanpohjilta ja -penkereiltä. Kuva: Heikki Vasamies

 
Etelä-Suomessa liikkeellä on ollut muun muassa auroraperhosia, mustatäplähiipijöitä, pikkukultasiipiä ja pursuhopeatäpliä. Nyt ovat aloittelemassa piippopaksupää, pihlajaperhonen, ritari ja täpläpapurikko.

Täpläpapurikko lepäilee metsän reunassa, valon ja varjon rajalla. Kuva: Heikki Vasamies

 
Tämä vuosi poikkeaa melkoisesti edellisestä. Viime vuonna perhosten lento oli kolean kevätkesän takia pahasti jäljessä tavanomaisesta aikataulusta. Moni laji oli vähälukuisena lennossa 2–4 viikkoa myöhässä, ja perhosten kiusana oli koko kesän milloin kylmyys, pilvisyys tai kuivuus, alueellisesti vaihdellen.

Pikkukultasiipi on kalliomaaston väriläikkä. Kuva: Heikki Vasamies

 
Siitä huolimatta etenkin joidenkin keskikesällä lentävien perhoslajien, kuten ritariperhosen, juolukka- ja niittysinisiiven, karttaperhosen, pursu- ja niittyhopeatäplän sekä tesmaperhosen ja metsänokiperhosen lennot onnistuivat 2017 kohtalaisen hyvin.

Pihlajaperhonen sammuttaa janoaan mäkitervakolla. Kuva: Heikki Vasamies

 
Nyt jännitetään miten käy tänä vuonna.

Okatytönkorento viihtyy varjossakin. Kuva: Heikki Vasamies

mustatäplähiipijäokatytönkorentoperhosetpihlajaperhonenpikkukultasiipipäiväperhosetritariritariperhonensudenkorennotsudenkorentotytönkorennottäpläpapurikko