Löysin Porin Mäntyluodosta kananmunan kokoisen ja muotoisen sienen, jossa pienet nystyrät osoittivat sen olleen yhteydessä maahan. Luulin sitä ensin munankuoreksi, mutta päädyin kuitenkin sieneen. Sienen pinta oli valkoinen, ohut ja nahkamainen, sisus hyytelömäinen. Mikä sieni oli kyseessä?

Sieni on haisusieni. Kuva esittää halkaistua haisusienen nuoruusvaihetta, niin sanottua pirunmunaa.

Sieni muodostaa aluksi maan päälle pienen kananmunan kokoisen aihion, jonka ulkokerros on nahkamainen. Sisuksia kaivellessa löytyy ensin hyytelömäinen, sitten tumman oliivinvihreä itiömaltokerros ja lopuksi hohkainen ja osaksi ontto jalan malto.

”Muna” on valkoisella, lankamaisella säikeellä kiinni maassa. Itiöemän kehittyessä jalkaosuus kasvaa noin 15–20 senttiä pitkäksi. Se on hyvin hauras ja murtuu helposti.

Jalan päässä on soikea itiömalto, jossa on tumman oliivinvihreä, limainen itiökerros. Se haisee voimakkaasti raadolta ja houkuttelee siten runsaasti kärpäsiä, jotka syövät itiömassaa ja levittävät sientä. Raadonhajun tuntee kymmenien metrien päähän. Kärpäset syövät itiömassan muutamissa tunneissa, ja puhdistettu itiöemän pää on valkoinen ja kennomainen.

Haisusieni on meillä harvinainen merenrantojen leppälehtojen sieni. Pohjoisimmat esiintymät tunnetaan juuri Porin seudulta. Ahvenanmaalla se on jo melko yleinen.

Haisusieni / Luis nunes alberto / CC-BY-SA-3.0

Sienen erikoisen ulkoisen olemuksen innoittamana professori Toivo Rautavaara ehdotti  sienen suomenkieliseksi nimeksi mulkkusientä (muun muassa kirjassaan Suomen sienisato), joka ei kuitenkaan saanut laajempaa hyväksyntää. Joka tapauksessa haisusienen tieteellinen nimikin Phallus impudicus merkitsee hävytöntä siitintä.

Nuoruusvaiheessa laji on jopa syötävä – olen kokeillut! Sienen muna täytyy perata niin, että jäljelle jää vain valkoinen sisäosa. Sen voi paistaa pannulla, ja mielikuvani veivät paistettuihin läskinkappaleisiin. Ei kuitenkaan mikään epämiellyttävä kokemus!

haisusienimulkkusienipirunmuna