Harva mieltää harmaalokin muuttolinnuksi, mutta sellainen se on. Lajin syysmuutto on vähittäinen ja siksi huomaamaton. Ensimmäiset linnut lähtevät jo elokuussa ja viimeiset vasta alkutalvesta merenlahtien jäätyessä.

Toisin kuin mustaselkäinen ”pikkuserkkunsa” selkälokki, harmaalokit eivät muuta kauas. Kun selkälokit urakoivat muuttomatkallaan trooppiseen Afrikkaan saakka, karaistuneet harmaalokit talvehtivat Itämeren eteläosissa Puolan, Saksan ja Tanskan rannikkoalueilla.

Muuttomatkan Itämeren yli harmaalokit voivat tehdä jopa yli 30 kertaa. Laji kuuluu linnustomme ikänestoreihin. Tiettävästi vanhin harmaalokki nähtiin uudelleen jopa 36 vuotta ja 7 kuukautta rengastamisen jälkeen, vieläkin luonnossa hyvinvoivana!

Vanhimman luonnonvaraisen linnun tiedetään olevan ruokkilintuihin kuuluva etelänkiisla, joka on tavattu 36-vuotiasta harmaalokkia nelisen kuukautta vanhempana. Vertailuksi voi ottaa vaikka 1700-luvun ihmisen, joka eli keskimäärin 35–40-vuotiaaksi.

Harmaalokit palaavat Suomeen viimeistään yhdessä avoveden kanssa maalis–huhtikuussa, mutta hätäisimmät käyvät tiedustelemassa kevään tuloa jo helmikuussa vielä hyvinkin talvisissa oloissa. Leutoina talvina pieni joukko harmaalokkeja sinnittelee maassamme talven yli.

Kun päivä pitenee, harmaalokin keväinen kailotus tekee huomaamattomat linnut näkyviksi ja tuo kevään rannikolle. Lokkiparit valtaavat pesimäluodot ja rannikkokaupunkien talojen katot, suuntaavat kaklatuksensa taivaalle ja julistavat pesimäkauden alkaneeksi.

 

harmaalokkilinnun äänilinnunäänimuuttolintumuuttolintukalenteri