Näädät kirkuvat Lauri Hallikaisen äänitteellä kuin kiimaiset urokset ja siitä on myös kysymys.

”Se on kahden koiraan välistä uhittelua, jota ei helposti pääse näkemään tai kuulemaan”, Hallikainen sanoo.

Helsingin yliopiston Värriön tutkimusaseman tutkimusteknikko Teuvo Hietajärvikään ei ole moista näädiltä kuullut – murinaa kylläkin. ”Kun näätä on paennut esimerkiksi puuhun, on se murissut uhkailevasti pienen koiran tavoin. Pentujen sanotaan sen sijaan naukuvan kuin kissa.”

Näätää (Martes martes) on seurattu Koillis-Lapin Värriössä pian 30 vuotta. Se lienee ennätys koko maapallolla. Talviaikaisia seurantakilometrejä on kertynyt 18 000 ja lisäksi työtä on tehty radiolähettimillä.

”Näätä on opportunisti, tilaisuuksien hyväksi käyttäjä”, Hietajärvi kuvailee. ”Se käyttää monenlaista ravintoa kuten marjoja, sammakoita, hedelmiä, hyönteisiä ja oravia. Se tyhjentää lintujen pesiä ja jemmaa munia talveksi. Myyrät ovat kuitenkin sen pääravintoa.”

Näätä munarosvona

Näätä liikkuu paljon isolla alueella. Sillä on reviiri, muttei vasten luuloja puolusta sitä aggressiivisesti. ”Siinä voivat toisetkin näädät kulkea melko vapaasti”, Hietajärvi sanoo.

Näätää on myös pidetty yksineläjänä, mutta Värriön seuranta todistaa muuta. ”Eräskin vanha näätä kulki toisen uroksen kanssa kuukausia”, Hietajärvi kertoo. ”Mutta melkein 30 vuotta saatiin seurata näätää ennen kuin sellaista havaittiin.”

Näätä on koko lailla yöeläin, mutta liikkuu päivälläkin varsinkin syystalvella ja silloin aamupäivisin ja ainakin Itä-Lapissa se liikkuu enimmäkseen maassa. ”Puissa se käy, mutta harvemmin puittaa.”

Kun näätä on onton puun kolossa, sanotaan että se on komossa. ”Se on alun perin metsästäjien kieltä, mutta meillä se tarkoittaa sitä, että ollaan jäljitetty näätä sen päivälepopaikkaan saakka. Saatu komoon.”

Hietajärven mukaan komo ei liity pelkästään näätään. ”Komohonka on puu, jossa on reikiä ja komossa voi olla jokin muukin eläin kuin näätä.”

Näätäkin urbanisoituu. Esimerkiksi Helsingin Viikissä näätä koluaa linnunpönttöjä ja kaupungin ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen on nähnyt näädän pääkaupungin Bulevardilla. ”Selvästi eksyksissä se oli, ei se ihan niin urbaani eläin vielä ole.”

Näätä on oppinut käymään myös lintujen ruokinnoilla. Lehtemme Havaintokirjaan on tullut useita kuvia näädästä rasvapötkön kimpussa. Nälkä rohkaisee.

Tuntomerkit: Pituus noin 50 senttiä, häntä mukaan lukien 70–80 senttiä. Paino 1–2 kiloa. Turkki ruskea, jossa keltainen kurkkulaikku.

Levinneisyys: Koko maa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Lisääntyminen: Parittelee loppukesällä, mutta viivästyneen sikiönkehityksen takia pennut (2–5) syntyvät huhti–toukokuussa.

Metsästys: Näätä on riistaeläin turkin vuoksi. Vuosittainen saalis on 10 000 – 26 000 yksilöä.

Tiesitkö: Näädän turkki oli ennen hyvin arvokas ja siksi näädät metsästettiinkin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä lähes sukupuuttoon. Tutkija Pekka Helle kirjoittaa Riistan jäljille -kirjassa (Edita 1996), että aikoinaan yksi näädännahka vastasi laukullista oravannahkoja. Näädän turkin arvo on nykyisin 20–40 euroa.

Äänite: Lauri Hallikainen

luonnonääninisäkkäiden ääniänäätä

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.