Ensimmäinen kirjallinen tieto Ryöskän luolasta on jo vuodelta 1773.Eric Tuneldin teoksessa Geographie Öfver Konungariket Swerige Samt Därunder hörande Länder. Sittemmin Ryöskään liittyviä legendoja on kuvailtu tasaisesti tähän päivään asti. Kattavin kuvaus löytyy Kalevala-seuran vuosikirjasta 23-24 kansatieteilijä Jouko Hautalan kirjoittamassa tutkielmassa Tarinat Heinäveden paholaisihmisestä (1943-44).

Ryöskä-Kontiinen (Röyskä, Ryöhkä, Kontiainen, Ryöhkäkontio, Ryöskä-Vänttinen) lienee historiallinen henkilö, jonka elämä voitaneen ajoittaa 1600-luvun loppupuolelle tai seuraavan vuosisadan alkuun. Hänet on kuvattu isokokoiseksi ja hyvin karvaiseksi mieheksi, joka on pelotellut ihmisiä laajalla alueella. Hän on myös ryöstänyt ohikulkijoita sekä talojen karjaa. Tarinoihin on sotkeutunut melkoisesti myös vierasta ja hyvinkin kaukaista mytologiaa sekä tunnettuja legendoja.

Hautalan keräämän tarinan mukaan Ryöskä oli alunperin menemään heitetty löytölapsi, jonka Kontiinen-niminen kalastaja oli pelastanut ja ottanut kasvatikseen. Ryöskän väitettiin olleen puoliksi ihminen, puoliksi paholainen. On ilmeistä, että hän oli hyvin ruma ja karvainen, eräänlainen Nostradamus, mutta älynlahjoiltaan silti etevä mies.

Tarinoiden mukaan Ryöskä piti hyvät välit naapuristoon, mutta kävi etäämmältä ryöstämässä karjaa ja hopeaesineitä. Erityisesti hän näyttää keskittyneen ohikulkevien kirkkoveineitten ryöstämiseen. Tuohon aikaan ei Heinävedellä ollut vielä omaa kirkkoa, joten savolaiset laajalta alueelta kerääntyivät Rantasalmen kirkolle.

Hän oli myös voimamies, jota ei uskallettu vastustaa, ja joka pystyi kantamaan hiehon tai härän harteillaan luolaansa. Ryöskällä kerrotaan olleen myös tapana osallistua pitoihin kutsumattakin, ja häissä hänellä väitettiin olleen morsiamiin ensioikeus.

Väkimies ja järvirosvo

Ryöskän luola sijaitsee Loikansaaressa Heinäveden reitin varrella paikassa missä Koloveden Koukunvirta vaihettuu Vaaluvirraksi. Luola on lähinnä kalliolohkareiden väliin jäävä onkalo, viitisen metriä pitkä, parisen leveä ja puolitoista metriä korkea. Se on molemmista päistä auki, mutta lienee aikoinaan suljettu luoteispäästään kivenlohkareilla.

Vesireitti on ollut ammoisista ajoista tunnettu, ja myös hyvin käytetty kauppareitti Sydän-Savon ja Saimaan väillä. Ryöskän kerrotaan ryöstäneen ohikulkevia veneitä, sekä uhanneen niitä valtavilla kivenjärkäleillä. Viereisellä korkealla vuorella sijaitsee myös Ryöskän pöytä, valtava siirtolohkare.

Aivan Koukunvirran luonaisella rannalla sijaitsee jyrkkärantainen Pirunvuori, jonka laella on myöskin luola. Osa Ryöskään liitetyistä tarinoista lienee sotkeutunut tässä luolassa asuneeksi oletettuun piruun.

Juvalainen kansatieteilijä K.A. Gottlund haastatteli aikoinaan Antero Pelkosta, jonka mukaan Ryöskän luolassa olisi ollut punaisella kirjoitettu teksti ”Joka ossoo lukkee, ei sua huastoo” sekä vuosiluku 1691.

Gottlund vieraili luolalla, ja väitti nähneensä kirjoituksen jäänteitä. Eri kertojien mukaan kirjoitukset ovat Ryöskän verellä kirjoittamia. Kalliomaalauksia ne eivät olleet, sillä niiden tekoaikana Ryöskän tuvaksikin kutsuttu luola oli vielä veden alla.

Hopealuoti löysi paikkansa

Ryöskää opittiin tapojensa vuoksi vihaamaan. Häntä yritettiin ampuakin, mutta aina hän onnistui pakenemaan vihamiehiään.

Erityisen suuttuneita Ryöskään olivat ne sulhasmiehet, joiden oli ollut luovutettava esioikeus morsiameensa rumalle Ryöskälle. Sanottiin hänen kuitenkin olleen myös hyvätapaisen, ja häntä pyydettiin jopa kummiksi läheisen talon poikalapselle. Ryöskä toikin kummilahjana kapallisen hopeita.

Ryöskän väitettiin kertoneen veljelleen, ettei häneen pysty kuin hopealuoti. Pidoissa hän istui aina nurkassa, selkä seinään päin, ettei häntä takaa päin yllätetä.

Niinpä eräässä talossa kaiverrettiin vintilällä nurkkaan reikä, ja Ryöskä pantiin istumaan sen kohdalle. Ryöskän viereen istui talon vahvimmat miehet, mutta vastapäätä ei ketään. Kun Ryöskä oli ihmetellyt tätä, hänelle kerrottiin, että paremmin mahduttiin hänelle tarjoilemaan.

Kun Ryöskä rauhoittui, kuului ulkoa kova pamaus. Hopealuoti osui reiän läpi Ryöskän selkään, ja viereiset miehet ryntäsivät Ryöskän päälle, ettei hän pääsisi enää karkuun. Kuollessaan oli Röyskä ehtinyt todeta, että ”nyt veli meni pettämään hänet”. Ryöskä haudattiin heittämällä ruumis järveen.

Todennäköisesti historian henkilö

Jouko Hautala epäilee vahvasti, että Ryöskän tarinoiden taustalla on oikea historiallinen henkilö. Hautala perustelee näkemystään sillä, että niin monet tarinat näyttävät keskittyvän selvästi tiettyyn aikaan ja paikkaan. Näkemystä tukee lisäksi Ryöskän taustalla mainittu sukuniemi, joka on ollut joko Kontiainen tai Vänttinen, erään kertomuksen mukaan Lyytikäinen.

Tarinoiden henkilölle mainitaan selvästi sukulaissuhteita, naapurustoa, yhteistoimintaa ja itseensä kohdistuvaa kaunaa. Hautalan mukaan jopa hopealuodilla ampuminen saattaa olla todenperäinen tapahtuma.

Ryöskä-tarinoihin on toki sotkeutunut aineksia aina antiikin Kreikan mytologioista asti. Se ei silti estä etteikö Ryöskä olisi voinut olla aikansa kuuluisin rosvo, jonka mittavat voimat, erakkoelämä, rosvoilu ja morsiamien vainoaminen olisi voineet riittää mittavaan tarina-aineistoon.

Ajatusta tukee lisäksi Loikansaaren nimihistoria; Ryöskänpöytä, Varkaanlahti ja Varkaanlampi.

Yhtä kaikki – jokainen voi käydä Ryöskän luolaonkalon kupeella toteamassa, että paikka on kuin tehty asiansa taitavalle väkivahvalle ryöstäjälle. Ryöskänluola on nykyään merkitty kohtalaisen tarkasti peruskartalle. Mitään opastetta luolalle ei ole vesistöreitin rannalla, eikä myöskään luolan luona.

Luolaonkalo rajoittuu Koloveden kansallispuiston ulkopuolelle, Multamäen laelle sijoittuva Ryöskänpöydäksi kutsuttu siirtolohkare puiston sisäpuolelle.

Teksti: Vesa Luhta

RetkivinkkiRyöskän luola