Kun Naomi Klein vastaa puhelimeen Torontossa, Kanadan suurimmassa kaupungissa kello kymmenen aamupäivällä, on vaikea ajatella, että langan toisessa päässä puhuu kansainvälinen supertähti. Ääni on ystävällinen ja välitön, peräti pehmeä.

”Hello, this is Naomi.”

Pehmeys on vain pintaa, sillä pian ääni analysoi tiukasti sitä, mikä kulttuurissamme, taloudessamme ja vähän kaikessa on vialla.

Tällaisen kovemman Naomi Kleinin ääntä on voinut kuunnella monilla radio-, tv- ja Youtube-kanavilla sitten vuoden 2000, jolloin hän julkaisi ensimmäisen kirjansa No Logo. Teoksesta tuli bestseller, joka käännettiin 28 kielelle ja jota on painettu miljoona kappaletta. Kirjan myötä Klein nousi englanninkielisen maailman viralliseksi vasemmistoälyköksi, jolle soitetaan, kun tahdotaan kuulla, että suuryritykset ovat vastuuttomia ja kulutuskulttuuri on mätä.

Nyt Klein vastaa puhelimeen, koska hän on julkaissut kolmannen pääteoksensa. This Changes Everything käsittelee vähän yllättäen ilmastonmuutoksen ja talouden suhdetta, ja se on juuri ilmestymässä suomeksi Pariisin ilmastokokouksen alla.


Mikä meni vikaan?

Mikä ihmiskunnassa on vialla, kun ilmastonmuutosta ei saada kuriin?
Klein pitää kysymystä väärin asetettuna.

”Pitää lakata sanomasta, että ihmiskunta on epäonnistunut, koska se aiheuttaa voimattomuuden tunnetta. Ikään kuin kyse olisi jostakin sisäisestä ja peruuttamattomasta, joka kuuluu ihmisluontoon.”

Kleinin mukaan koko ihmiskunta ei ole epäonnistunut. Kaikki maailman ihmiset eivät ole osallistuneet kasvihuonekaasujen tupruttamiseen samalla tavalla.

”Monilla alkuperäiskansoilla on hyvin kauaskatseinen maailmankuva”, hän huomauttaa.
”Vasta aika hiljattain pieni osa ihmisistä alkoi ajatella voivansa kohdella luontoa koneena. Idea kehittyi 1600-luvulla Euroopassa ja sai lisävoimaa fossiilisista polttoaineista 1700-luvulla. Se oli idea, josta syntyi valtavasti konflikteja eri kansojen kesken sekä omistavan luokan ja työläisten välillä.”

Klein siteeraa muistin varassa valistusfilosofi René Descartesia. Descartes kirjoitti ensi kerran, että meistä voisi tulla ”luonnon herroja ja hallitsijoita”. Hänen filosofiansa pohjalta alkoi se teknologinen projekti, jolla on Kleinin mukaan aiheutettu ilmaston lämpeneminen.

Hän pitää surkuhupaisana, että niin sanotut geoinsinöörit uskovat nyt ongelmien ratkeavan uudella, entistä hienostuneemmalla tekniikalla. On ehdotettu, että taivaalle voitaisiin suihkuttaa sulfaattiaerosolia, jotta osa auringon säteilystä heijastuisi takaisin avaruuteen.

Kirjassaan Klein huomauttaa, että näihin oljenkorsiin uskovat ovat usein yrittäjiä, joilla on taloudellisia intressejä, ja matemaattisesti suuntautuneita miehiä, joilla on suuret kuvitelmat itsestään.

Klein uskoo, että tarvitaan enemmän. Vaikka emme itse muuttaisi elämäntapaamme, yhteiskuntaa tai taloutta, ilmastonmuutos muuttaa kyllä tavalla tai toisella kaiken. Tätä tarkoittaa hänen kirjansa nimi Tämä muuttaa kaiken.

Kuvitus: Hans Eiskonen

Descartesin filosofian pohjalta alkoi se teknologinen projekti, jolla on Kleinin mukaan aiheutettu ilmaston lämpeneminen. Kuvitus: Hans Eiskonen


Kokenut puhuja

Naomi Kleinin puhe on polveilevaa, mutta siinä on myös paljon tarkkaan mietittyjä lauseita, jotka kertovat, ettei hän puhu asiastaan ensimmäistä kertaa.

Kovasta rutiinista kertoo sekin, kuinka Klein tarpeen tullen kaivaa itsestään sen pehmeämmän puolen. Niin käy, kun häneltä tivaa, miksi kirjan alaotsikko on juuri ”kapitalismi vs. ilmasto”. Miksi kapitalismi? Eikö hän pelkää, että teos torjutaan vain yhtenä vasemmistolaisena pamflettina muiden joukossa?

”Itse asiassa minun kirjojani ei oteta vastaan niin”, Klein väistää – ja kihertää.
”Olen hyvin onnekas, you know. Olen niitä harvoja vasemmistolaisia kirjoittajia, jotka tavoittavat laajemman yleisön.”

Kleinin kupliva nauru viehättää, mutta itse kysymys vaatii vastausta. Miksi hän ajattelee juuri kapitalismin olevan yhteensopimaton ilmaston kanssa?

Lähemmäs vastausta pääsee oikeastaan vasta mutkan kautta, kun Kleinin panee kertomaan, miksi hän kiinnostui ilmastonmuutoksesta.


Katrina-myrsky opetti

Se tapahtui kymmenen vuotta sitten, kun hirmumyrsky Katrina iski Yhdysvaltain New Orleansiin, Klein sanoo. Hän oli tekemässä taustatöitä edelliseen kirjaansa Shock Doctrine, jossa hän kuvaa, kuinka kapitalistista, uusliberalistista
talousmallia on levitetty suurten ka-tastrofien jälkimainingeissa.

Uusliberalismiin kuuluu, että julkisia palveluita on oltava vähän, koska yksityinen raha tekee asiat tarkoituksenmukaisemmin. Kleinin mukaan Katrina oli malliesimerkki tämän ajatuksen soveltamisesta: Kun tulva oli huuhtonut kaupungin yli, valtion vuokra-asunnot jyrättiin, suuri osa kouluista yksityistettiin ja kaupungin varakkaampi väestö haali ne maat, jotka ennen olivat yhteisomistuksessa. Epätasa-arvo lisääntyi.

Jo ennen katastrofin tapahtumista uusliberalistinen kapitalismi oli tehnyt valtiosta heikon, Klein väittää. Palomiehiä oli vähän, tulvasuojelu laiminlyöty ja terveydenhuolto heikko. Katrinan iskiessä kaikki petti, ja ihmiset jäivät taivasalle vailla suojaa.

”Katrina opetti minulle, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat paljon paljon pahemmat uusliberalistisen kapitalismin oloissa”, Klein sanoo.

Ilmastokriisi huutaa Kleinin mukaan vahvempaa valtiota, joka on – no – ollut vasemmiston toiveissa muutenkin. Klein näkee ilmastokriisin antavan mahdollisuuden puuttua myös kansojen väliseen epätasa-arvoon, kun kansainvälisissä kokouksissa mietitään, kuka puhtaammasta energiantuotannosta nyt maksaa: ne köyhät maat, jotka ilmastonmuutoksesta usein kärsivät vai ne teollistuneet maat, jotka ovat aiheuttaneet suurimman osan kasvihuonekaasupäästöistä.

”Ilmastonmuutos on tilaisuus jakaa oikeutta suurelle osalle maailmaa”, Klein sanoo.
Siinäkin mielessä Tämä muuttaa kaiken, hän ajattelee.


Uutta toivoa, paljon voitettavaa

Ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta vuonna 2009 tunnelma oli toiveikas. Poliittinen paine oli kohonnut ja Yhdysvaltain entisen presidenttiehdokkaan Al Goren tähdittämä elokuva Epämiellyttävä totuus vetänyt kansaa teattereihin. Kaikki puhuivat ilmastonmuutoksesta.

Kokouksesta tuli kuitenkin poliittinen pannukakku, jota Naomi Klein itse oli paikan päällä todistamassa. Kirjassaan hän kuvaa, kuinka brittiläinen aktivisti ratkesi kyyneliin ja sopotti: ”Luulin, että ne oikeasti välittävät…”

Vasta aivan hiljattain on alkanut taas näkyä lupaavia merkkejä: aurinkosähkön hinta on romahtanut, uusi paavi saarnaa ilmastonmuutoksesta ja Kiina ja Yhdysvallat ovat ilmoittaneet kahdenvälisestä sopimuksesta kasvihuonekaasupäästöjen pienentämiseksi.

Saisivatko poliitikot nyt Pariisin ilmastokokouksessa, marras–joulukuun vaihteessa, viimeinkin jotain aikaan?

”En usko, että he saavat aikaan sopimusta, joka on linjassa tieteen kanssa”, Klein vastaa, ”En usko, että näemme sopimusta, joka leikkaa päästöjä tarpeeksi kahden asteen tavoitetta ajatellen, ja sekin on minusta liian korkea.”

Kahden asteen tavoite oli harvoja Kööpenhaminan kokouksen päätöksiä: ilmaston lämpeneminen pitäisi pysäyttää kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Mitään poliittisia sitoumuksia päästöjen pienentämiseksi ei kuitenkaan tehty, eikä niitä Kleinin mukaan nähtäisi siis nytkään. Hän perustaa arvauksensa siihen, että eri maiden lupaukset tiedetään aika tarkkaan etukäteen, eikä niiden summa yksinkertaisesti riitä.

Ongelma on siinä, että hyvin vaikutusvaltaiset tahot pitäisi saada luopumaan saavuttamistaan eduista.
”On niitä talouden aloja, jotka kasvavat ja joiden pitäisikin kasvaa, mutta on myös niitä, joiden pitäisi supistua.”

Jälkimmäisellä Klein viittaa öljy- ja hiiliteollisuuden kaltaiseen, hyvin paljon saastuttavaan tuotantoon. Jos ilmastonmuutos tahdotaan voittaa, pitäisi voittaa sellaiset suuryhtiöt kuin Shell, Exxon, British Petroleum, Peabody ja Gazprom. Noin alkajaisiksi.


Klein uskoo mahdollisuuksiin

Kleinin aika alkaa olla jo vähissä. Seuraavat haastattelut odottavat häntä ja agentti hengittää niskaan, joten loppua kohden puhelimessa rahiseva puhe nopeutuu.

Klein tahtoo vielä sanoa, että ilmastonmuutos on yhä pysäytettävissä. Hän tarkentaa, ettei hän ole mikään hölmö optimisti, mutta uskoo että asioihin voi vaikuttaa.
”Luulen, että minulla on toivoa, koska se on edelleen mahdollista. Eri asia olisi sanoa, että, Hei, me voitamme varmasti.”

Senkin Klein tahtoo vielä sanoa, että Pohjois-Amerikassa alemmat yhteiskuntaluokat ovat nyt löytäneet mielenosoitusmarsseille. Kunnon ilmastopolitiikan vaatiminen ei ole enää elitististä, vaan kyseessä alkaa olla liike, jolla on massaa ja aito mahdollisuus voittaa.

Aivan lopuksi Klein tahtoo kertoa, kuinka hänestä tuntuu, että yhä useampi hahmottaa nyt ilmastonmuutoksen, Euroopan pakolaiskriisin ja hyvinvoinnin rapautumisen kaltaisten ongelmien yhteyden. Yhä useampi tajuaa, että yhden asian liikkeiden aika on ohi ja että ilmastonmuutos koskettaa jollakin tavalla kaikkia.

Sitten Kleinin on mentävä.

”I’m sorry to have to be on the schedule”, hän sanoo.
Ja:”Take care.”

Pöydälle jää pitkä lista vastaamattomia kysymyksiä.


NAOMI KLEIN

  • Kanadalainen toimittaja, aktivisti ja kirjailija.
  • Syntyi 1970 Yhdysvalloista Kanadaan muuttaneeseen juutalaisperheeseen. Vanhemmat rauhanaktivisteja.
  • Läpimurtoteos No Logo (WSOY 2001) kritisoi kulutuskulttuuria ja suuria brändejä, toinen pääteos Shock Doctrine (WSOY 2008) uusliberalistista talousmallia. Kolmas pääteos Tämä muuttaa kaiken (Into 2015) käsittelee kapitalismin ja imastonmuutoksen suhdetta.
  • Puoliso Avi Lewis on dokumenttiohjaaja. Pariskunnalla on kolmevuotias poika.

 

Juttu julkaistiin Suomen Luonnossa 9/2015.
Kuuntele myös Naomi Kleinin haastattelusta tehty podcast!

ilmastonmuutosNaomi Klein