Ruostesiiven toukkia näkee usein jäällä. Mikä ne sinne houkuttaa? Ovatko jäälle joutuneet toukat tuhon omia? Hangella kulki parin sentin mittainen toukka, joka muistutti syksyisiä kiiltomatoja. Mikä se oli ja liikkuuko se usein lumella?

Toukat ovat jäällä vasten tahtoaan. Varmaankin lumen sulamisen aiheuttamat tulvavedet yllättävät toukat jostakin rantametsistä ja -niityiltä. Toukan karvapeite hylkii vettä, joten toukat voivat kellua vedessä pitkiäkin aikoja – tosin tarkkaa tietoa ei ole.

Siilikkäiden toukat ovat yleensä myrkkykarvaisia ja ehkä itse toukatkin pahanmakuisia, joten ne lienevät linnuilta turvassa. Veden kuljettelu ei kuitenkaan ole toukille hyväksi, sillä niiden kävelykyky ei riitä paluumatkaan. Toivo piilee ehkä siinä, että keväällä jäälle sulaa vettä ja vihurit kuljettavat toukat rannalle.

Entäs kun tulee pakkanen? Toukat ovat jo syksyllä liikkeellä. Säiden kylmetessä niiden solukoissa tapahtuu muutoksia. Soluista poistuu vettä ja tilalle tulee glyserolia sekä muita “pakkasnesteitä”. Toukan suoli on tyhjä. Vähitellen se kestää jäätymättä hyvin alhaisia lämpötiloja. Talvehtivan heinähukan toukan on mitattu kestävän 40 asteen pakkasen.

Ruostesiiven toukan käyttäytyminen ihmetyttää. Kun muut piiloutuvat, miksi yhden pitää ryhtyä aivan erityisen näkyväksi? Ehkä tuo on ruostesiiven vaeltelu- ja leviämisvaihe, sillä perhoset ovat varsin paikallisia. Siinä mielessä jäillä kuljeskelunkin voi ymmärtää osaksi laajempaa kokonaisuutta.

Ruostesiiven toukat eivät ole lumella yksin. Pienempien hyönteisten ja hämähäkkien lisäksi hangilla liikkuu silloin tällöin sylkikuoriaisten toukkia. Ne ovat samettimaisen karvan peittämiä, usein mustahkoja. Ei siis aivan kiiltomadon mutta kovakuoriaisen toukkia kuitenkin. Ne ovat petoja ja kaiketi saavat lumeltakin pikku eläimiä ravinnokseen.

perhostoukkaruostesiipi