Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset… Näinhän lauloi Olavi Virta. Ja melkein kaikki suomalaiset tuntevat tuon laulun – ja sen myötä tuomen.

Tuomen tuoksun ihanuudesta saa olla eri mieltä. Minäkin olen. Ja niin ovat myös monet eläimet.

 Elias Lönnrot kirjoitti 1800-luvulla ilmestyneessä Suomen kasvistossa: Tuonta hevoiset niin kamoovat, että jos yksi tahi pari tuomenkukkaa heinissä, tervehinki hevoinen seisoo syömättä, jos olkoot heinä kuinki hyviä. Vuohilla ikään kuin on tuomeen luonnollinen inho, erittäin kun kukoistaa. Sanotaan karkottavan myyriä, ja lehdet, eloon sekoitettuna, hiiret laudoista.

Konsti on testattu muun muassa Turun kasvitieteellisessä puutarhassa, missä Arno Kasvi ylipuutarhuriaikoinaan karkotti tuomenoksilla myyrät ja hiiret valtakunnastaan.

Voimakas haju ei estä hyönteistuhoja. Tutuin tuomen tuholaisista on tuomenkehrääjäkoi, joka kietoo puut seittiinsä. Sen suojissa toukat syövät puun paljaaksi. Näky on aavemainen, mutta tuomi on toukkiin sopeutunut. Kun suursyömärit koteloituvat, puu tekee toisen lehtikerran ja näyttää loppukesällä taas ihan omalta itseltään.

Tuomi on varsinainen koko kansan puu. Tosin etelässä tuomi on metsätuomi ja pohjoisessa sen alalaji, karvaisempi ja matalampi pohjantuomi.

Metlan mukaan tuomen kukinta on aikaistunut koko maassa. Tietoja alettiin kerätä 1997 ja aikaistumisvauhti on siitä pitäen ollut keskimäärin 1,1 vuorokautta vuotta kohden.

Tänä vuonna tuomi alkoi kukkia Etelä-Suomessa jo toukokuun puolivälissä.

tuomi