Punarinnan poikanen seurasi läheltä, kun tein viime elokuussa puutarhatöitä mökillä. Lehtikompostia tyhjennettäessä poikanen kävi koko ajan nappaamassa kompostin pohjalta paljastuvia hyönteisiä. Omenoita kerätessä se hyppeli maassa ja omenapuiden alaoksilla. Syyskuussa poikanen oli saanut aikuisen linnun höyhenpuvun, mutta oli yhtä seurallinen. Onko tämä uteliaisuus ja luottavaisuus punarinnalle tyypillistä?

Punarinta tunnetaan luottavaisuudestaan ihmistä kohtaan nimenomaan Keski-Euroopassa, erityisesti Iso-Britanniassa. Viime vuosina samanlaista käyttäytymistä on havaittu yhä enemmän myös Suomessa, vaikka varhemmin tällainen käyttäytyminen oli poikkeuksellista, kun punarinnat pesivät yleensä metsissä. Aikaisemmin puutarhoissa pesivät punarinnat eivät mielellään näyttäytyneet ihmisille.

Käyttäytymisessä tapahtunut muutos varmaankin johtuu sitä, että kannat ovat kasvaneet ja linnut ovat hyväksyneet puutarhat, etenkin niiden varjoiset ja tiheikköiset osat pesimäympäristöikseen. Luottavaisuus on ehkä levinnyt Suomeen etelästä, ja levinnee täällä koko ajan pohjoisemmaksi.

Täplikkäässä poikaspuvussa oleva punarinta on tämänkin kuvauksen perusteella ollut jo itsenäistynyt ja riippumaton vanhempiensa ruokinnasta, kun kysyjä on sen kohdannut.

Samanlaisen kehityksen on käynyt läpi myös sepelkyyhky, joka aikaisemmin oli meillä arka metsälintu, mutta Keski-Euroopassa myös kaupunkien luottavainen puistolintu. Kyyhky on parin vuosikymmenen aikana sopeutunut Suomessakin puistoihin ja puutarhoihin ja muuttunut pelottomaksi. Samalla kanta on kasvanut.

Kysy luonnostalintujen poikasetpunarintapuutarha