Pahin uusista tulokkaista on saarnensurma. Kuvan saarni riutuu Ahvenanmaalla.

Parin viime vuoden aikana meille on ilmaantunut uusia kasveja vaivaavia sieniä kuten saarnensurma, männyn punavyökariste ja tammen äkkikuolema.

Saarnensurma (Chalara fraxinea) on erikoistunut saarniin. Sieni tappaa puun kuoren jälsi- ja nilasolukkoa – lopulta puu kuolee.

Tammen äkkikuolema (Phytophthora ramorum) taas tappaa paitsi tammia myös muita kasveja. Punavyökariste (Dothistroma septosporum) iskee nuoriin mäntyihin, joiden neulaset se ruskettaa ja varistaa.

”Kolmen uuden tuhoisan kasvitaudin ilmaantuminen näin lyhyessä ajassa on poikkeuksellista”, metsäpatologian lehtori Risto Kasanen Helsingin yliopistosta sanoo.

”Ilmaston lämpenemisellä voi olla vaikutusta, mutta lajien levinneisyys muuttuu myös luontaisesti ja ihminen kuljettaa tuholaislajeja kasvien mukana. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa punavyökaristeen kotiseudulla on havaittu taudin ja voimakkaiden kesäsateiden välinen korrelaatio; epidemia oli voimakkainta siellä, missä sateet olivat runsaimmat.”

Tammen äkkikuolemalla on satakunta isäntäkasvia ja se on merkittävimpiä taimituotantoa ja yleisemminkin ekosysteemejä uhkaava mikrobi. Se leviää sairaita kasveja siirreltäessä. Australiassa samaan munasienten sukuun kuuluva laji on tuhonnut kokonaisia metsäekosysteemejä, eikä millään kasvilajilla näytä olevan sitä vastaan kunnollista vastustuskykyä.

Ensimmäiset havainnot Suomesta tammen äkkikuolemaa aiheuttavasta sienestä tulivat 2005 taimitarhoilta, joissa se oli iskenyt alppiruusuihin. Sittemmin sientä on löydetty muiltakin kasveilta, ja se on vakiintunut meille. Metsiimme se ei vielä ole levinnyt, mutta maailmalta on vakavia esimerkkejä sienen tuhovoimasta.

”Sitä, mistä äkkikuolema maailmaan tupsahti, ei tiedetä. Laji kuvattiin tieteelle vasta 1990-luvun puolivälissä ja löydettiin lähes yhtä aikaa Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.”

Saarnensurmaa osattiin meille odottaa, sillä tautia on ollut jo pitkään Puolassa, Baltiassa, Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa. ”Nyt sitä on Tammisaaressa ja Ahvenanmaalla, siellä missä saarniakin”, Kasanen kertoo. ”Saarnensurma näkyy puussa muun muassa latvuksen lakastumisena. Oireet ovat tosin melko epämääräisiä, ja saarnensurma pystyttiin osoittamaan niiden aiheuttajaksi vasta äskettäin.”

Männyn punavyökariste on yleinen pohjoisella pallonpuoliskolla, ja sitäkin osattiin odottaa meille. Epidemia on voimistunut Baltiassa nopeasti. Suomeen se rantautui viime vuonna. Kaikeksi onneksi meikäläinen mänty on osoittautunut taudille melko kestäväksi.

Punavyökariste näyttääkin vaivaavan ennen kaikkea puuviljelmiä kuten eteläisellä pallonpuoliskolla olevia radiatamäntyjen plantaaseja. Kosteissa oloissa ja tiheissä kasvustoissa suvuttomasti lisääntyvä sieni leviää nopeasti.

Baltiassa väijyy vielä mahdollisia taudinaiheuttajia. Näitä ovat esimerkiksi punavyökaristeen lähisukulainen ruskovyökariste sekä suomenkielistä nimeä vailla oleva Sphaeropsis sapinea, joka iskee etenkin stressaantuneisiin kuten kuivuuden vaivaamiin männynversoihin.

Vanhoja kasvitauteja Suomessa on koko joukko, joista tunnetuimpia ja tuhoisimpia on juurikääpä. Juurikääpä lahottaa puuta sisältäpäin ja tuho paljastuu usein vasta hakkuissa. Viime vuosina juurikääpä on laajentanut elinaluettaan, ja sitä tavataan Kalajokilaaksoon ja Pohjois-Karjalaan saakka. Juurikääpä on metsätalouden seuralainen, ja sen paras torjuntakeino on kesähakkuista pidättäytyminen.

”Torjuntatoimia pitäisi tehdä erityisesti siellä, missä ongelmaa ei vielä ole. Ureavalmisteita tai harmaaorvakkaa vain kannoille aina, kun hakataan sulan maan aikana”, Kasanen suosittelee.

Saarnensurmasaarnisairaus