Lounais-Kiinan Sichuanin maakunnan omena- ja päärynätarhoissa maatyöläisten lapset kiipeävät alkukesästä hedelmäpuiden latvoihin. Yläoksilla lapset tuikkaavat kananhöyhenistä tehdyt siveltimet pieniin pulloihin, jotka on täytetty välittäjältä ostetulla siitepölyllä ja hipaisevat höyhenillä hellästi jokaista kukkaa.

Lapset tekevät pölyttäjien työtä, koska pölyttäjät ovat kadonneet.

Usein toistetun tarinan mukaan Kiinan mehiläiskadon syypää on Mao Tse Tung, joka määräsi viljasatoja verottaneet varpuset ammuttaviksi. Miljardin linnun tuhoaminen sekoitti ravintoketjun ja pian muitakin lajeja alkoi kadota.

Maon sota varpusia (laji oli pikkuvarpunen) vastaan on hyvä tarina – hieman liian hyvä ollakseen totta. Totuus Kiinan pölyttäjätuhosta on monimutkaisempi. Palataan siihen pian.

 

Kun läntisen maailman mehiläisten joukkokuolemista uutisoitiin ensimmäistä kertaa vuonna 2006, tutkijat ryhtyivät etsimään tuholle syypäätä. Silloin nostatettiin poliittista tahtoa: mikä ikinä pölyttäjiä tappaakin, se on kiellettävä. Sichuanin kohtalo ei saa toistua!

Syyllisiä löytyikin useita. Eroosio ja kaupungistuminen ovat vähentäneet kukkaketoja, varroapunkit ovat yleistyneet teollisen hunajantuotannon vuoksi, ilmasto lämpenee, tehomaatalous yksipuolistaa pölyttäjien ruokavaliota.

Yksi tuoreimmista vihjeistä saatiin heinäkuun lopussa Plos One -journaalissa julkaistusta tutkimuksesta, joka tarkasteli mehiläisyhdyskunnissa yleistyneitä Nosema apis- ja Nosema ceranae -loiseläimiä. Kävi ilmi, että erilaisille hyönteis- ja sienitorjunta-aineille altistuneet mehiläiset saivat loistartunnan huomattavasti muita helpommin ja kärsivät siitä enemmän. Aiemmin harmittomina pidettyjen fungisidien, kasvien sienimyrkkyjen, vaikutus oli erityisen voimakas.

Vaikka yksikään osatekijöistä ei yksin ole tappava, yhdessä ne ovat pölyttäjille katastrofi.

”Kyse on paljon monimutkaisemmasta asiasta kuin yhdestä tuotteesta”, Dennis van Engelsdorp, yksi tutkimuksen tekijöistä, sanoi Quartz-lehdelle. ”Se tarkoittaa tietenkin, että ratkaisuksi ei riitä yhden tuoteryhmän kieltäminen.”

 

Sichuanin pölyttäjätuhon takana on hitaampi, monimutkaisempi ja modernimpi ilmiö kuin tarina, jota Maosta ja varpusista kerrotaan.

Ei Kiinan maataloutta sentään vain pääskysiä räiskimällä tehostettu. Tuholaismyrkkyjen käyttö on lisääntynyt Kiinassa vuosikymmenten ajan. Tilakokojen kasvaessa kasvien kirjo on yksipuolistunut. Syyt ovat lopulta huolestuttavan samanlaisia kuin lännessä.

Mehiläisten pesäkuolemien paljastuminen monen tekijän vyyhdiksi ei tietenkään tarkoita, etteikö sitä pitäisi torjua. Vaikeaa se kuitenkin on. Mikään valtio tai teollisuudenala ei halua olla ensimmäisenä kantamassa vastuuta ongelmasta, johon kaikki ovat vain osasyyllisiä.

Kun EU kielsi kesän alussa koeluontoisesti neonikotinoidipohjaiset tuholaistorjunta-aineet, päätöksen takana oli raskas vääntö torjunta-ainealan lobbareiden kanssa. Vielä vaikeampia etappeja lienee edessä.

 

Pölyttäjäyhteisöjen heikkeneminen nimittäin tuskin ratkeaa neonikotinoidikiellolla. Biodiversiteetin kapenemisella, muilla hyönteismyrkyillä ja sienimyrkyillä on kiellon jälkeenkin oma kielteinen vaikutuksensa pölyttäjiin. Seuraavaksi on ryhdyttävä taklaamaan niitä.

Jos tuotekiellot eivät auta, viime kädessä syyniin joutuu koko monokulttuuriin perustuva maatalous

 

(EDIT 20.8. 2013 klo 14.40. Maon lintusodan kohdelaji korjattu varpuseksi)

mehiläinenmehiläiskatopölyttäjät