Keltavästäräkit ovat matkalla etelään. Viime viikkoina satojen lintujen parvia on nähty kerääntyneinä pelloille ja rantaniityille. BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi kertoo, että keltavästäräkki voi muuttaa kerralla yli sata kilometriä, mutta se ei etene joka päivä, vaan pysähtelee reheville aukeille lepäämään ja etsimään hyönteisiä syötäväksi.

”Ne muuttavat aina Afrikkaan asti, joten matka kestää kauan”, Lehtiniemi jatkaa.

Lajin tunnistaminen on melko helppoa. Siro lintu muistuttaa kovasti västäräkkiä keikkuvine pyrstöineen, josta västäräkit ovat myös saaneet englanninkielisen nimensä: wagtail. Linnun vatsa on kuitenkin keltainen kurkusta pyrstön tyveen, selkä vihertävän ruskea ja pää harmaa. Koiras on soidinpuvussaan näyttävä ilmestys, mutta naaraalla värit ovat hailakammat. Keltavästäräkin laulu on yksinkertaista, saman sirahtavan tavun toistelua.

Keltavästäräkki jaetaan useaan eri alalajiin, josta Suomessa pesii kaksi: nimilaji M. f. flava sekä pohjoisempaan painottuva M. f. thunbergi. Alalajit myös risteytyvät usein. Ne erottaa toisistaan parhaiten koiraiden perusteella, sillä nimilajilla on selkeä vaaleankeltainen silmäkulmanjuova, kun taas thunbergin pää on kokonaan harmaa.

Lehtiniemen mukaan alalajit eroavat myös pesäpaikan valinnassa.

”Pohjoisempi alalaji pesii Lapin avosoilla, kun taas etelämmässä linnut asettuvat maatalousympäristöihin”.

Keltavästäräkit palaavat Suomeen toukokuussa, kun hyönteiset ovat sulaneet talven kohmeesta.

”Ne tekevät kuppimaisen maapesän heinä- tai saratuppaaseen, vähän kuin pajulinnut”, Lehtiniemi kuvailee. ”Tuppaan sisällä pesä on hyvin piilossa.”

Perinnemaisemien katoaminen uhkaa monia lajeja, maankäytön muutokset ovat heikentäneet myös keltavästäräkin pesintämenestystä. Laji on nykyään luokiteltu silmälläpidettäväksi.

”Soilla pesivä alalaji ei ole kuitenkaan vähentynyt samalla tavalla kuin maatalousympäristöjä suosiva”, Lehtiniemi huomauttaa.

Kesän lintulaskennoissa keltavästäräkkejä löytyi soilta tavanomaista vähemmän, mutta Lehtiniemen mukaan se voi johtua lämpimästä keväästä, joka joudutti soidinta. Laskentojen aikaan ne saattoivat olla jo asettuneet hautomaan.

”Lämmin kesä oli yleisesti hyönteissyöjille etu”, Lehtiniemi kertoo.

 
KELTAVÄSTÄRÄKKI
Motacilla flava

Tuntomerkit: Pituus 15–16 cm, paino 20 gramman molemmin puolin. Olemukseltaan hyvin västäräkkimäinen keikkuvaa pyrstöä myöten. Vatsapuoli on heleän keltainen, selkä vihertävänruskea ja pää harmaa. Koiras on naarasta kirkasvärisempi.

Ravinto: Hyönteiset ja muut selkärangattomat eläimet.

Elinympäristö: Avoimet suot, perinneympäristöt, kuten niityt ja laitumet, pellot.

Lisääntyminen: Tekee pesän maahan suojaisaan paikkaan ja munii touko–kesäkuussa. Poikaset lähtevät maastoon jo alle kaksiviikkoisina, mutta emot jatkavat niiden hoitamista.

Levinneisyys:
Pesii suuressa osassa Eurooppaa ja Aasiaa, Suomessa koko maassa.

Älä sekoita: Muistuttaa sitruunavästäräkkiä, joka on kuitenkin Suomessa harvalukuinen vieras. Sitruunavästäräkin tunnistaa kaikissa puvuissaan leveistä valkoisista siipijuovista, keltavästäräkin juovat ovat kapeat ja harmahtavammat.

hyönteissyöjätkeltavästäräkkimuuttolinnutvästäräkki