Kimalaiskuoriaiseen törmätessä lajimäärityksestä ei voi erehtyä. Lajin nimi on kuvaava, sillä kuoriainen on musta-keltaraitainen, keskivertokimalaisen kokoluokkaa ja pörröisen karvainen. Kimalaiskuoriaisella on lehtisarvisten heimolle tyypilliset liuskaiset nuijat tuntosarviensa päässä.

Raidallinen väri on kehittynyt kimalaiskuoriaiselle suojaksi. Sille on eduksi näyttää kimalaiselta, joka on myrkyllinen ja siksi saalistajien epäsuosiossa. Linnut ovat oppineet välttämään kimalaista sen varoitusvärin perusteella, joten samoihin väreihin verhoutunut kimalaiskuoriainenkin saa ruokailla kukissa kaikessa rauhassa. Tällaista naamioitumista kutsutaan Batesin mimikryksi.

Kimalaiskuoriainen on yleinen koko maassa, ja sen löytää melko helposti vaikkapa teiden pientareilta tai joutomailta. Se ruokailee ohdakkeissa ja muissa myös kimalaisten suosimissa kukissa, joissa sitä pääsee hyvin tarkkailemaan. Kuoriaisen karvaiseen pintaan tarttuu helposti siitepölyä, joten ruokaillessaan se myös pölyttää kukkia.

Muiden kovakuoriaisten tavoin kimalaiskuoriainen käy läpi täydellisen muodonvaihdoksen. Sen toukat elävät lahossa lehtipuussa tai kannoissa, erityisesti koivussa. Laji talvehtii toukkana ja sen lentoaika kestää koko kesäkauden.

KIMALAISKUORIAINEN
Trichius fasciatus

Pituus: 12–26 mm.

Ulkomuoto: Pyöreähkö. Peitinsiivet keltaiset mustalla raidoituksella, karvainen ja nuijasarvinen kovakuoriainen.

Ravinto: Toukka järsii lahopuuta, mieluiten koivua. Täysikasvuiset kuoriaiset ruokailevat kukissa, joista suosituimpia ovat esimerkiksi ohdakkeet, horsmat ja sarjakukkaiset.

Uhanalaisuusluokitus: LC (least concern), elinvoimainen.

Erityistä: Muistuttaa ulkonäöllisesti kimalaista, jotta välttyisi saalistajilta.

kimalaiskuoriainenkovakuoriainenViikon laji