Lintulaudalla on tarjolla murskattua maapähkinää. Se houkuttelee paikalle hieman harvinaisemman vieraan, puukiipijän (Certhia familiaris). Linnusta ei voi erehtyä.

Hyvä tuntomerkki on puukiipijän kaarnan värisen selän lisäksi pitkä, ohut ja käyrä nokka. Se on omiaan tämän pitkänokan etsiessä ja kaivellessa puun kuoren rakosista syötävää kuten hyönteisiä. Niitä ei ole nyt tarjolla, joten lintu nappaa laudalta pähkinän murun ja lennähtää männyn oksalle syömään sitä.

Hyönteisjahdissa ollessaan puukiipijä kiertää puuta runkoa pitkin tyvestä latvaan kuin korkkiruuvia ja siirtyy ripeästi seuraavaan. Hiljainen rapina voi paljastaa sen puuhat.

Kuusen- ja männynsiemenet kelpaavat myös puukiipijän käyrään nokkaan, mutta yhä useammin lajin edustajia nähdään myös talviruokintapaikoilla. Tammikuun lopussa vietetyn Pihabongauksen tuloslistalla puukiipijällä oli lukema 1248. Niin monella pihalla lintu oli nähty. Mainittakoon, että ruokintojen kruunaamaton kunkku talitiainen oli nähty 15587 pihalla.

Puukiipijä on pääosin paikkalintu ja sitä tavataan Suomessa aina Etelä-Lappia myöten, jossa se on kuitenkin harvalukuinen. Pesänsä lintu rakentaa puunrungon ja irtonaisen kuoren väliin. Siksi pesimäalueella tulee olla kaarnaisia vanhoja puita. Pesäpulaa voi helpottaa rakentamalla kiipijälle kolmiomaisen pöntön, jossa puun runko toimii yhtenä seinänä.

Puukiipijä

(Certhia familiaris)

Väritys: Päältä valkopilkkuisen ruskea, alta valkoinen, silmäkulmassa valkoinen juova.

Koko: 12–13 senttiä, siipiväli 18-21 senttiä, paino 7–10 grammaa.

Lisääntyminen: Naaras munii 5–6 munaa huhti–toukokuussa ja hautoo 14–16 vuorokautta, emot ruokkivat poikasia 22–30 vuorokautta.

Ääni: Laulu pajulintumainen, laskeva kirkas säe tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit.

Kanta: Suomessa arvioidaan olevan noin 200 000 paria.

Muuta: Nokka melko pitkä, alaspäin kaartuva, ohut ja teräväkärkinen. Pitkät varpaat.

Certhia familiarispuukiipijäViikon laji