Kotijärveltäni on hävinnyt ennen niin runsas piisamikanta. Kasvillisuus ei suinkaan ole hävinnyt, mutta lukuisat kekopesät ovat jääneet tyhjiksi. Mistähän piisamikato johtuu?

Piisamien kutakuinkin samanaikainen häviäminen on havaittu monilla Suomen järvillä. Tämä viittaa siihen, että kannan laskun takana voi olla jokin yhteinen syy.

Monilta reheviltä järviltä kanta on hävinnyt, vaikka piisamille sopivia kasveja on yllin kyllin tarjolla. Syy ei voi siis olla liikakansoituksen aiheuttama ravinnon loppuminen, jonka joskus aiemmin havaittiin romahduttavan kantoja paikallisesti.

Liian runsas pyyntikään ei voi olla kannan laskun syynä, sillä kiinnostus piisamin pyyntiin on lähes hävinnyt.

Varsinkin viime sotiemme jälkeisinä vuosikymmeninä piisami oli suosittu turkispyynnin kohde. Vuosisaaliit nousivat yleensä yli 100 000 yksilön, ja huippuna oli jopa noin 600 000 nahkaa. Viimeksi tilastoitu saalis oli vain noin 6000 yksilöä.

Saalismäärän väheneminen ei tietenkään vastaa suoranaisesti kannan muutosta, sillä saalista ei saada ellei pyydetäkään. Samanaikaisesti piisaminnahkojen hinta putosi noin puoleen entisestä ja vaaditut uudet heti tappavat pyyntiraudat olivat entisiä rautoja kalliimmat. Monet pyyntimiehet heittivät vanhat raudat nurkkaan, eikä kaikilla ollut edes varaa hankkia uusia kalliita malleja, jotka kylläkin olisivat olleet eläimelle kivuttomampia.

Valitettavasti piisamia ei ole nykyisin tutkittu monipuolisesti, joten emme tunne kaikkia kannan vahvuuteen vaikuttavia tekijöitä. Oletettavasti piisamien määrä ainakin rehevillä järvillä palaa entiselleen muutaman vuoden kuluttua. Tavallisestihan eläinkannat vaihtelevat. Aallonpohjaa voi taas seurata uusi nousu.