Pieni Kristiinankaupunki Länsirannikolla Selkämeren ääressä kohoavalla mäellä on todella kaunis ja ehjä miljö, joka muodostuu lähes kokonaan hyvin hoidetuista puutalokortteleista.

Auringon saa minuutiksi kahdeksi vesihöyryn kuin sumun nousemaan kaikkialta, mihin säteen osuvat. Se on lyhyt kaunis hetki. Pisarat jäävät sen jälkeenkin kasvien lehdille ja heiniin. Ruokokattokin höyryää sateen jäljiltä.

Vastakohtien lintu on härkälintu. Sen ääni kantaa kilometrinkin päästä karmivana mylvintänä. Linnun siroutta ja kauneutta on melkein mahdoton yhdistää tuohon ääneen.

Kirjoituksessa kerrotaan kokemuksia Turun Skanssin biodiversiteettipuistossa järjestetystä bioblitz-tapahtumasta.

Vielä 1980-luvulla turturikyyhkyllä oli pieni, ehkä 30-70 parin pesimäkanta Suomessa, itäisellä Uudellamaalla, Kymenlaakossa, Etelä-Karjalassa sekä Pohjois-Karjalan eteläosissa,  satunnaisesti muuallakin. Nyt pesivä kanta lienee korkeintaan muutama pari. Kiertelevistä on kuitenkin vuosittain joitain kymmeniä havaintoja.

Aurinkopaneelien luontovaikutukset riippuvat siitä, mihin paneelit sijoitetaan ja mitä niiden alla ja väleissä kasvaa.

Isovanhemmat nauttivat niittykukkien loistosta maaseudulla, nykypolvet yhä useammin kaupungeissa.

Kurkien esiintyminen yksin, kaksin tai isommissa ryhmissä voi kertoa lintujen elämäntilanteesta ja pesinnän onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Poikasen tai kahden ilmestyminen mukaan vahvistaa tilanteen myöhemmin.

Kesäilta ja -yö on hiljaisen tunnelman tila

Urpiaisen esiintyminen on oikullista ja vaihtelevaa. Joskus urpiaisia on paljon, toisinaan ne ovat aivan kateissa. Nyt urpiaista on päässyt jo hyvän aikaa näkemään mukavasti. Horjuvuutta on urpiaislajien määrittelyssäkin. Urpiainen ja tundraurpiainen, aiemmin omiksi lajeiksi määritelty, arvioidaan nyt useimmiten yhdeksi lajiksi ja tundraurpiainen urpiaisen ekotyypiksi. Urpiaisen alalajiksi on määritelty lisäksi ruskourpiainen. Ja blogin lopussa löytyy yllättäen luonnonhistoriasta peräti viisi urpiaislajia!

Kevät tuo mukanaan pajujen elinvoimaisen puhkeamisen ja samalla koko joukon hyönteisiä, joille pajut näyttelevät elintärkeää ...

Kuvat ovat viime maaliskuulta 2024 Jäämereltä, Barentsin mereltä, Båtsfjordin vuonolta. Vuono aukeaa koilliseen Varangin niemimaan pohjoisosasta, itäisimmässä Pohjois-Norjassa, seuraavana on Karhusaari ja sitten Huippuvuoret. Varangilla olen retkeillyt monen monituiset kerrat vuodesta 1971 alkaen.

Täysin sateetonta toukokuuta ei ole koettu Helsingissä koskaan. Tänä vuonna voidaan päästä kuitenkin lähelle.