Näihin aikoihin jalkojen juuressa, syvällä rantakallion syövereissä tapahtuu kummia. Korvameduusan polyypit siellä päästelevät veteen pienenpieniä ...

Pikkutikka kiipeilee ketterästi, myös ohuissakin oksissa, joskus melkein kuin metsätiaiset!

Kaukaiset saaret ovat vetäneet luonnontutkijoita puoleensa jo vuosisatojen ajan. Niissä on myös jotain, joka kiehtoo ...

Veden korkeuden nousu pesimäaikaan on ollut tänä kesänä iso haaste niin kuikan kuin kaakkurin pesinnälle. Nopea laskukaan ei ole helppo. Aitojen vesilintujen nouseminen pesälle vaikeutuu. Heinäkuussa näemme, miten pesintä on onnistunut ja kuinka paljon poikasia on kuikkien järvillä ja kaakkurilammilla.

Saimaa on helmi ja saimaannorppa rubiini!

Maata kuvaavat satelliitit keräävät ympäristöstämme valtavan määrän tietoa, jota myös yksityishenkilöt voivat hyödyntää.

Peukaloinen on nimensäkin mukaisesti aivan piskuinen, piileskeleväkin lintu, vaikea päästä näkemään, mutta sen laulu kajahtaa tuoreista metsistä ja puronotkoista voimakkaana ja rytmikkäänä. Kuuntele ääninäyte!

Kevään lämpötilat olivat nousseet toukokuun alussa niin paljon, että hyönteismaailma oli herännyt talvihorroksestaan. Spontaaneilta havainnoilta ei voinut enää välttyä. Ennen kuin siirrytään niihin, palataan vielä hetkeksi huhtikuun puolelle ja Vänön ainutlaatuiselle hyönteissaarelle.

Työnnän soutuneveen vesille. Viikko sitten, viiden aikaan aamulla. Aurinko on juuri noussut. Olisin voinut lähteä hieman aikaisemminkin. Nyt on hieno hetki. Järven pinta on tyyni. On ensimmäisiä termisen kesän päiviä. Lintukuvaajan yö on lyhyt. Parhaat iltasävyt klo 22  tienoilla, aamuvalot ovat herkimmillään puoli viidestä alkaen tunnin, puolitoista.

Kurkista keväiselle lammelle!

Seurasin viime keskiviikkona metson soidinta. Metso piti soidinta maassa tuoreessa kangasmetsässä, kivillä, kalliojyrkänteen laidalla ja hetken puussakin. Soidinpaikka on Uudellamaalla. Komea, voimakas metsän lintu!

Lumien sulettua oli aika tehdä kohdistetty seulontaretki. Kohteeksi valikoitui hieman epätavallinen ympäristö.

Viikko sitten osuin pienen peltoaukean metsäsaarekkeen vaiheilla kolmen jäniksen kisailuun viimeisillä lumilla.

Ahma on hieno, salamyhkäinen, varsin tuntematon verrattuna muihin suuriin petonisäkkäisiimme. Ahman olemuksessa on jotakin karhumaisuutta, mutta ahma on paljon pienempi. Suurimmillaankin ahma on vain noin 30 kg painoinen ja 80 cm mittainen, ja naaras selvästi pienempi.

Säät vaihtelevat. Tuuli puhaltelee hetkin rajusti. Tulee lunta, räntää, rakeita, vettä. Välillä sentään paistaa aurinkokin. Mutta tänne jo ehtineet linnut ja talven yli pärjänneet nisäkkäät ovat melko lailla sitkeitä. Nyt seuraa lämmin aurinkoinen jakso.