2/2022

Talvehtiva mustarastas oli puolen sataa vuotta sitten aika harvinainen. Senaikaiset, etelässäkin yli 30 asteen pakkaset, eivät tehneet hyvää tulokkaan talvehtimista yrittävälle kannalle, joka oli murto-osa nykyisestä. Ja ylivoimaisesti suurin osa mustarastaista muutti etelämmäksi.

Vuosikymmeniä myöhemmin, talvien leudontuessa, mustarastas oppi menestyksellisesti talvehtimaan runsain määrin puutarhoissa ja puistoissa. Samalla mustarastaan kanta kasvoi ja levisi kohti pohjoista.

Melkoinen lymyilijä vilahtaa tänäänkin pensaiden juurilla. Ja illan tullen kantaa jostakin voimakas hakkaava, metallinen äänisarja. Senkin mustarastas takoo piilosta.

Syksyllä, sulan maan aikana, mustarastaalla on yllin kyllin syötävää; lintu heittelee maassa lehtiä ja löytää ties mitä.

Talven tullen mustarastas osaa käydä myös pihan lintulaudalla. Se syö pääasiassa muiden lintujen lintulaudalta maahan pudottamia jyviä, mielellään pensaitten suojassa. Joskus mustarastas nousee pakkasilla hakkaamaan taliakin, kunhan lintu ei joudu liian esiin.

Mustarastas viihtyy lähellä, mutta se on valpas ja arka olemaan esillä. Mutta monet marjat ylhäällä pensaissa, mm. mustamarja-aronian marjat maistuvat mustarastaalle, jos marjat on jätetty korjaamatta talteen.

Kun on oikein kylmää, tulee mustarastaskin helpommin esiin.

Viimeisen vuosikymmenen aikana mustarastas on alkanut yhä useammin talvehtia myös aidoissa metsäbiotoopeissa. Kymmenen sentin hangessakin nousee maasta lumen pintaan hämähäkkejä ja hyppyhäntäisiä ja kaikenlaista pientä selkärangatonta mustarastaankin syödä. Myös mm. puronotkojen sulapaikkojen varsilta mustarastas voi löytää syötävää.

Mustarastas toki löytää myös lintujen metsäruokintapaikat ja asettuu niiden läheisyyteen lumipeitteen kasvaessa ja pakkasen kiristyessä. Jos lintujen ruokintapaikkaa tai riistan ruokintapaikkaa tai talon pihapiiriä ei osu kohdalle, mustarastas saattaa olosuhteitten vaikeutuessa pyrkiä siirtymään kyliin ja kaupunkeihin, erityisesti puistoihin ja pihoihin.

Talvehtivien mustarastaitten määrä on kasvanut kovasti leutojen talvien aikana, mutta esim. 1980-luvun kovina pakkastalvina talvehtivien kanta välillä suorastaan romahti, kunnes lähti taas nousuun leudompina.

Kuluva talvi voi vielä olla aikamoinen koettelemus mustarastaalle. Etelänkin pakkasjaksot voivat pitkittyä ja lumipeitekin saattaa  kasvaa kunnon vanhanajan talven oloiseksi. Toisaalta, niin kauan kuin pihlajanmarjoja riittää ja syksyn satohan oli hyvin runsas, mustarastas pärjää. Nyt marjoista on kyllä suurin osa jo syöty kilpaa räkättirastaitten ja vähän tilhienkin kanssa.

Tänäkin talvena, vuodenvaihteen lyhyinä päivinä, mustarastas viipyy tuttuun tapaansa omakotitalojen, puistojen ja maalaistalojen pihapiireissä.

Mustarastasnaaraat ja nuoret linnut erottuvat ruskeampina ja pilkullisempina noenmustasta koiraasta.

Talvehtinut mustarastas, joka muuten oli yksi Pentti Linkolan kuten niin monen muunkin suomalaisen suosikkilinnuista, pääsee aloittamaan ensimmäisenä laulunsa ja ehtii valtaamaan reviirinsä muuttavia mustarastaita aiemmin.

Yksi tapa tarkastella mustarastasta on kuunnella myös ranskalaisen urkurin, säveltäjän ja ornitologin Olivier Messiaenin (1908 – 1992) musiikkia. Mustarastas laulaa myös Messiaenin sävellyksissä.

mustarastasvuosi luonnossa

Hyvän mielen joululahja

Anna lahjaksi lumoava luontokokemus.
Tilaamalla Suomen Luonnon tuet suomalaisen luonnon suojelua.