Kirjaudu Kirjaudu sisään
TILAA LEHTI
KIRJAUDU
TILAA LEHTI
Kirjaudu Kirjaudu sisään

Elämästä tien päällä

Metsä minun jälkeeni

Yksin tai yhdessä

Käsikirjoitusta vailla

Tuulipukuja ja lenkkitossuja

Pisin tie

Hetki hiljaa

Yhden asian olen tänä vuonna unohtanut. Nimittäin taidon hakeutua virikkeettömyyteen ja tähän mielentilaan.

Valokuvaajien vaellus

Ne tulevat ja menevät. Me odotamme.

Matkamajoite

Luontokuvien hinta

Teerisuolla, osa II

Teerisuolla

Uusi aika

Pelätty puhelu

Odotus

Pala Lappia

Tyhjät kadut

Kevät saapui tänäkin vuonna

Ikävä

Hyvää uutta vuotta!

Reissu_vihkoon

Nosta kytkintä

Värejä

Nukuthan yösi ulkona?

Metsän ihminen

Mahdollisuus toimia toisin

Helpompaa olisi juosta

Joko lähdetään?

"Kyllä se jää."

Valokuvia suurempi intohimo

Lupaathan

Unelmat uusiksi

"Ole kuin kotonasi"

Tunkeilija

Kaikkien, muttei kenenkään

Tasan vuosi sitten

Ei määränpää vaan matka

Kilometri kilometrilta. Tunti tunnilta. Vaihtuvat kynttiläkuusimetsät, vesistöt, tunturit, vuoret, merenlahdet. Kuulokkeissa soiva musiikki peittää asfalttiin pureutuvien nastarenkaiden äänet. Vettä ja kahvia kuluu yhtä paljon. Auto on jälleen tankattava.

Kenelle sinä valokuvaat?

Revontulien aika

”It was the best birthday gift I've ever received!” totesi sädehtivä ranskalaisnainen, joka näki taivaan tulet ensimmäistä kertaa elämässään ja onnekseen vielä syntymäpäivänään. Olimme opastuksellamme ja kyydillämme mahdollistaneet elämyksen, joka painui tämän keski-ikäisen naisen mieleen tähänastisen elämän parhaana syntymäpäivälahjana. Ja kieltämättä, olivathan ne olleet jälleen henkeäsalpaavan kauniit – nuo taideteokset, joita avaruudesta käsin piirretään.

Maisema yksin

Kuin yö ja päivä

Yhteisestä tahdosta

Se jäi mieleeni, tuo pieni arkinen kohtaaminen. Oli lämmin keskikesän päivä Saaristomerellä kun nostin teleni käsivaralle valokuvatakseni näkemääni punajalkavikloa. Muistan ihmetelleeni, miten kesyltä lintu vaikutti. Se jopa tuli äänellen lähemmäs. Valokuvattuani vaihtelevilla taustoilla ja etualoilla muutaman minuutin, laskin telen alas ja jatkoin kävelymatkaani uusia kuvauskohteita etsien.

Valmis kaamokseen

Villasukat, löysä neule, kuparinruskeat suortuvat kiedottuna nutturalle. Upottava sohvannurkka, muki täynnä tuoksuvaa glögiä, kädessä lehtiö ja kuulakärkikynä. Hetki aiemmin olin sytyttänyt lähestyvän kaamoksen kunniaksi kynttilät ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Olin tehnyt sen harkiten, jopa rituaalinomaisesti, sillä minulla oli nyt syytä juhlaan: vuoden levollisin aika oli lopulta täällä!

Uusi elämä Lapissa

Vuosi(a) pohjoisessa -blogi: Kirkkaanpunaiset riekonmarjat kehystävät kivikkoista polkua. Yritän edetä verkkaisesti edellä kulkevan vaellusseurani vuoksi, mutta näen heidän painuvan yhä syvemmälle Peurakeroa syleilevään usvaan. Pistäydyn jälleen varvikon puolella. Krista Ylisen ensimmäinen blogipostaus.