Mieleen muistuu se yö, kun voimat loppuivat autoni etupenkille. Kello oli lähemmäs puoltayötä ja olin istunut kymmenen tuntia samalla neliöllä Yariksessani. Sankka lumisade oli tukkinut pienet tiet ja estänyt pääsyni autiotuville ja kodille, joten olin jatkanut ajamista eteenpäin siinä toivossa, että vielä tulisi vastaan yöpaikka, jonne voisin hetkeksi nukahtaa. Tuloksettomien etsintöjen myötä päädyin laskemaan etupenkin niin alas kun sen sai. Vaihdoin kenkien tilalle villasukat ja vedin makuupussin päälleni jossain päin Kuhmon ja Suomussalmen väliä. Keltaiset katulamput valaisivat auton kauttaaltaan samalla kun pakkanen laskeutui hiljalleen sisään. Nukahdin, mutta vain hyvin katkonaiseksi viideksi tunniksi.

Tuo matka Hossaan jäi joka tapauksessa mieleen elämäni epäonnistuneimpana. Olen siitä aiemmin kirjoittanutkin, blogi löytyy täältä nimellä ”reissu_vihkoon”.

Kuten tuolloin, on toisinaan hyvin kuluttavaa matkustaa yksin. Viime vuosina seuraani on alkanut liittyä ystäviä ympäri Suomen, mutta edelleen kaipaan ja teen myös omaehtoisia matkoja. Pysähdyn ja irtaannun omasta arjesta paremmin yksin ollessani. Hiljaisuus tekee tehtävää, jota ilman sitä ei ratkota.Ostin noin kuukausi sitten uuden auton – farmarin. Miten hyvältä tuntuikaan pakata auto ensimmäistä kertaa niin, että sain kaiken mahtumaan tavaratilaan! Mutta ennen kaikkea odotin yhtä asiaa: autossa tilavasti nukkumista.

Saan paljon kysymyksiä matkojeni teknisiin asioihin liittyen. Millä liikun, missä yövyn, miten suunnittelen matkat. Uuden auton myötä minulla on mahdollisuus aloittaa suunnitelmalliset autossa yöpymiset ja ehkä lähestyä hiljalleen omaa haavetta – joskus oman retkipakun omistamista.

Nyt Norjassa viikon ollessani, nukuin kaikki yöni autoni takaosassa. En ainoastaan säästänyt majoituskuluissa mutta säästin myös voimavarojani. Valvoin lähes joka yö auringonnousuun saakka. Uuden päivän taitteessa ei kuitenkaan aiemmasta poiketen tarvinnut enää lähteä pystyttämään telttaa. Avasin auton takakontin, söin yöpalan sieltä maisemia katsellen, vedin takaluukun lopulta kiinni ja kaaduin valmiiseen petiin. Makuualusta ja makuupussi olivat koko matkan ajan valmiina odottamassa matkaajan päivä- ja yöunia.

Siispä vinkkinä kaikille, jotka tienpäällä viihtyvät ja kaipaavat joskus helppoa majapaikkaa road tripillä. Kaikki varusteet ovat käden ulottuvissa autossa nukkuessa, ilmatilaa on niin vähän että auton sisälle ajautuneet itikat hävittää hetkessä, eikä yösijan eteen tarvitse nähdä vaivaa. Toimiihan auto myös loistavana piilokojuna eläimiä kuvatessa, joten mitä odotat: kaikki on valmista!

krista ylinenkrista ylinen photographyvuosi(a) pohjoisessa

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!