Reilu kuukausi on aikaa edellisestä blogistani, jossa makustelin alkavaa teerikuvauskautta. Kuvaukset jatkuvat yhä ja juuri nyt kiima on huipussaan. Haluan vielä ottaa lyhyen katsauksen tähän kauteen ja puhua vaihteluista, joita näidenkin eläinten kuvaamisen osalta tulee. Luontokuvauksessa se, että jotain on kuvannut aiemmin, ei tarkoita, että tulevat kerrat etenisivät tutulla kaavalla.

Huhtikuun 1. päivänä kävin ensimmäistä kertaa suolla katsomassa tilannetta. Yllätyksekseni soitimen sijainti oli siirtynyt 300 metrillä länteen, joten kaksi ensimmäistä kuvausaamuani menivät potentiaalisen telttapaikan ja auringonnousun osalta sopivan kuvaussuunnan löytämiseen. Ymmärtääkseni on melko harvinaista, että teeret vaihtavat soitimen paikkaa. Suuret muutokset soitimen ympäristössä saavat ne toki reagoimaan, mutta tässä tapauksessa ainut havaitsemani muutos oli suon poikkeuksellinen vetisyys ja mahdollisesti tästä johtunut soidinpaikan siirtyminen.

Suo asettaa kuvausympäristönä suuria haasteita: tänä vuonna on ollut erityisen vaikea löytää riittävän korkeita ja laajoja mättäitä, joissa en painu teltan kanssa veteen. Saappaat eivät alkukaudesta myöskään riittäneet kulkemiseen vaan niiden jatkeeksi tarvittiin lumikengät. En ole aiemmin kulkenut sulaneella suolla lumikengillä, mutta tässä kohtaa ne osoittautuivat välttämättömäksi kuvauspaikalle pääsemiseen. Lajin helppous ei siis todella ole se, joka teerikuvauksessa viehättää.

Koiraita on ollut joka kerran paikalla toistakymmentä, eräänä aamuna laskin nuoret yksilöt mukaan lukien yli 30 koirasta. Tämän lisäksi naaraita on ollut aamuisin yhdestä kymmeneen. Nämä luvut toki paikalla ollessani, tilanne on saattanut vaihdella päivinä, joina en ole ollut läsnä. Viime vuodesta kasvanut lintujen lukumäärä kuitenkin luo uskoa siihen, että alueella on vahva ja elinvoimainen teerikanta, jolla on hyvät mahdollisuudet menestyä tulevinakin vuosina.

Selkeitä yksilökohtaisia käyttäytymiseroja on tänäkin vuonna ollut kuten olettaa saattoi. Osa koiraista on selvästi fyysisempiä kuin toiset; herkempiä käymään aktiivisesti kilpailijan päälle uhkailujen ja pullistelujen sijaan. Yleisesti soitimen ytimeen ei ole pääsyä kuin kovatasoisen sarjan pelaajilla, sillä nöyristelevät sarjanousukokelaat ajetaan raivokkaasti pois. Joukossa on myös ollut kaksi pyörähtelijää: pakonomaisesti käyttäytyviä koiraita, jotka tekevät 360-asteen pyörähdyksen useaan kertaan taistelutilanteiden lomassa. En tiedä miten yleistä erilaiset maneerit linnuilla on, mutta tällä suolla niitä tuntuu löytyvän.

Tämäkään kevät ei näin ollen ollut tulokseton teerien osalta. Upeita eläimiä, eikö?

krista ylinenkrista ylinen photographymetsäkanalintusoidinteeriteerisoidinvuosi(a) pohjoisessa

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!