Ne käyvät vähiin, päivät, tämän erikoisen vuoden osalta.

Kerroin aiemmassa blogissani keväisten koronauutisten lamauttamista tyhjistä kaduista, miten kauniilta ne tuolloin näyttivätkään. Viikot sulautuivat pehmeästi toisiinsa, tuntui ettei ajalla ollut kiire edetä. Haluaisin välillä palata takaisin noihin hiljaisiin hetkiin, joissa luonto kukoisti mutta ihmiset jatkoivat uinumistaan.

Tämän jälkimmäisen puoli vuotta kilpailin kuitenkin ajan kanssa. Kokonaisia vapaapäiviä oli muutamia, puolikkaita enemmän mutta liian vähän niitäkin. Olen tehnyt parhaani sovitellessani kahta työtä kalenteriini, mutta se vaati järjestäen työntekoa aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan – työntekoa ennen ja jälkeen työnteon.

Olen tämän kahdeksan vuotta yrittäjänä ollessani tehnyt aina ohella opintoja tai toista työtä. Painopiste päätoimisuuden ja sivutoimisuuden välillä on kyllä vaihdellut. Viimeiset kaksi vuotta olen saanut toimia upeiden ihmisten ympäröimänä retkeilyvarustemyymälässä, jota valtavasti yrityksenä ja työnantajana olen arvostanut.

On lopulta kuitenkin aika ottaa uusi suunta yrittäjänä ja tehdä lisää tilaa niin uusille yhteistyökumppaneille kuin vapaapäivillekin. Tällä hetkellä minulla on suuri palo kehittyä valokuvaajana ja retkeilijänä enkä halua ohittaa tuota tarvetta enää.

On alkamassa uusi aika. Ja uudistuminen tulee koskettamaan myös tätä blogia.

Upeaa uutta vuotta sinulle!