Kuvat: Krista Ylinen

Yksi katse on pysyvästi jäänyt mieleeni. Ja tuo katse on tämänkertaisen blogini toimeksiantaja.

Vuonna 2011 Länsi-Australiassa tovin asuessani kävin tutustumassa paikalliseen eläintarhaan. Lajeja oli edustettuna jokaiselta mantereelta ja monet niistä olivat minulle ennen näkemättömiä. Eläimet kuluttivat aikaansa ruokaillen, varjoisissa paikoissa leväten ja sosiaalisia suhteita ylläpitäen. Aurinkoinen sää heijastui vastaantulevien ihmisten kasvoilta. Oli upea päivä.

Erään lasiseinän takana oleva hahmo pysäytti niin askeleeni kuin ajatuksenikin. Sen katse ja olemus kertoivat tarinaa, jonka äärelle hiljennyin. Hahmo poikkesi muista, mutta edusti toista todellisuutta; todellisuutta, jolta emme saa silmiämme sulkea.

Sumatran oranki on äärimmäisen uhanalainen laji, sillä luonnonvaraisena sitä arvioidaan esiintyvän enää alle 14 000 yksilöä. Se on laji, joka jakaa 96,4 % ihmisen perimästä. Se nukkuu päiväunia, kantaa poikastaan yli 8 kuukautta ja elää jopa 60-vuotiaaksi. Ja vaikka Sumatran oranki on monella tavalla aivan meidän ihmisten kaltainen, on oma toimintamme lajin ahdingon takana.

Sen lisäksi että ahneutemme haastaa Sumatran orangit selviytymisen mahdollisuuksien ulkopuolelle, emme säästele muitakaan lajeja menestyksemme tieltä. Lahtaamme brutaalisti delfiinejä Japanissa. Kasvatamme Afrikassa leijonia kohtuuttomissa oloissa sen vuoksi, että voimme vapauttaa ne suurempaan tarhaan metsästystarkoitusta varten. Lähetämme teuraseläinkuljetuksia halkomaan mantereiden läpi ja viihdytämme itseämme kovan hinnan maksaneiden sirkuseläinten katsomisesta. Vahingoitamme satoja miljoonia eläimiä kosmetiikka-, päihde- ja lääkeainetutkimuksissa sekä herkuttelemme hanhenmaksapalleroilla välittämättä siitä, että hanhia on saatettu pakkoruokkia viikkoja ennen teurastusta. Pidämme itseämme voittamattomina ja älykkyytemme vuoksi kaiken muun elämän dominointiin oikeutettuina.

Todellisuudessa eläimet voivat muistaa menneen kärsimyksen yhtä elävänä kuin mekin ja monien lajien ominaisuudet ylittävät omamme. Viisaus, jota Sumatran orangin kaltaiset eläimet kätkevät, on siis todellista: eläimet kykenevät elämään menneessä ja suunnittelemaan tulevaa. Sumatran oranki, malaijinkieliseltä nimeltään Metsän ihminen, on yksi laji muiden joukossa joka kohtaa silmitöntä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Milloin opimme ottamaan eläinten tietoisuuden ja tunteet omassa toiminnassamme huomioon? Koko ekosysteemin kunnioittaminen on välttämätöntä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja sitä kautta myös oman tulevaisuutemme turvaamiseksi.

krista ylinenkrista ylinen photographymetsän ihminenorankisumatran orankivuosi(a) pohjoisessa