Ei ole vuodenaikaa, josta en nauttisi. Kerron aina pitäväni ensisijaisesti ajasta, jolloin luonto kurottautuu vehreänä maankamaran yli lumenlähdön jälkeen. Samaan hengenvetoon mainitsen kuitenkin myös syksyn, sitten kuumat kesäpäivät ja kimaltavat talvihanget. Sama asia kuin keskustelen vegaaniudesta ja siitä, onko jotain makuja mitä eläinperäisissä ruuissa ikävöin. Kerron haaveilevani mausteisista ja kermaisista juustoista, mehevästä savukalasta, sinappisesta grillimakkarasta ja kanankoivista, jotka kypsyvät rapeiksi uunivuoassa. Kiedon ne kaikki ajatuksissani pekoniin ja sanoisin sen lopuksi ääneen, jos kehtaisin. Niin.

Samoin on syksyn laita. Kapaloisin vaihtuvat vuodenajat ruskalehtien peittoon – ei ainoastaan värien vuoksi vaan myös tunnelman. Syksy seisoo palkintona menneistä työkuukausista. Se rauhoittaa ja tuo uudenlaista sisäistä lämpöä yöpaikkaset korreloiden. Yrittäjänä ollessani on vuosittainen työntekoni selkeä painopiste ollut aina toukokuusta syyskuuhun. Syksyn saapuminen tuntuu joka vuosi kiitokselta nähdystä vaivannäöstä toisten ja itsen eteen.

Upea syksy. Kiitos että olet jälleen täällä.