Kirkkaanpunaiset riekonmarjat kehystävät kivikkoista polkua. Yritän edetä verkkaisesti edellä kulkevan vaellusseurani vuoksi, mutta näen heidän painuvan yhä syvemmälle Peurakeroa syleilevään usvaan. Pistäydyn jälleen varvikon puolella. Olen ehtinyt nähdä jo monta kylmyyden edessä nöyrtyvää kellertävää tunturikoivua, mutta tätäkään puuta en voinut ohittaa: olihan se mykistävän kaunis pehmeää taustaa ja värikästä kenttäkerrosta vasten.

Kun asetan vaelluskenkäni takaisin reitille, olen jäänyt jälleen muutaman lisäminuutin muista jälkeen.

En ole ennen ikuistanut tällaista ruskaa. Muutin elokuussa Espoosta Rovaniemelle ja tämä on ensimmäinen syksyni napapiirin pohjoispuolella. Satakuntalainen synnyinkaupunkini Kankaanpää tai sen jälkeinen kotikaupunkini Espoo eivät tarjonneet minulle tällaista värien iloittelua elämäni ensimmäisinä vuosikymmeninä. Ehkä vaellusseurani siis ymmärtää haluni uppoutua näkemääni ja odottaa minua hyväksyvin katsein seuraavassa risteyskohdassa.

Pohjoiseen minut johdattivat jano kokea lappilaista elämäntapaa, aidot neljä eri vuodenaikaa, erämaat, uudet valokuvausmahdollisuudet. Opiskelupaikan saaminen luonto- ja ympäristöhoitoalalta sekä opintovapaa sosiaaliohjaajan työstäni lastensuojelussa tekivät muutosta mahdollisen. Kaipuuni lähteä ylitti pelkoni ja epäuskoni siitä, ettei elämää voi kokonaisvaltaisesti muuttaa kerralla ilman että paineen alla sortuu. On upeaa huomata päivä toisensa jälkeen että täällä minä nyt olen, elämässä unelmaani todeksi!

Tulen painottamaan blogissani luontokuviani, sillä niiden kautta minulla on eniten annettavaa. Itse valokuvaus alkoi todenteolla rikastuttamaan elämääni vuonna 2011. Kaikki aika sitä ennen oli kuin kuivaharjoittelua tulevaan. Olin rakentanut luontosuhdettani viettämällä lapsuuteni metsän asukkaiden keskellä. Opin tuolloin tunnistamaan lintu- ja nisäkäslajeja, tarkkailemaan niiden käyttäytymistä, liikkumaan vähäeleisesti maastossa sekä näkemään vaihtoehtoisia tapoja luonnon hyödyntämiseen. Kaikkien silloisten kokemusten kautta olen muodostanut oman tapani olla luonnossa, tapani kuulla ja nähdä elinympäristöämme. Tapani uppoutua sen äärellä ja olla hyvin kiitollinen kaikista niistä rikkauksista joita olen sen kautta tavoittanut.

Nautinnollisia ja puhuttelevia hetkiä Suomen Luonnon blogien parissa!