Yleensä saaliskiistat käydään kalapaikalla. Tässä harmaahaikara lähti ahdistamaan kalan kanssa lentävää jalohaikaraa.

Tällä viikolla noin 10.5. vuonna 1979 Kuusamon Jyrävän könkään jääsilta romahti yläosastaan juuri kun olin könkään niskalla rannassa ystäväni kanssa valokuvaamassa.

Kurjet ovat aloittaneet tai aloittamassa pesinnän. Sosiaaliset menot jatkuvat.

Äänet, lentotapa, muoto ja värit, jokainen niistä erikseenkin tekee palokärjestä kiehtovan ja tunnelmallisen metsälinnun.

Viime torstaina kävin Suomenojan, Finnoon lintulampareilla. Se on hyvä paikka mm. uusille lintuharrastajille käydä opiskelemassa tuntemaan eri vesilintuja, jotka viihtyvät rehevillä lammilla ja lahdilla.

Suomen Luonnonsuojelun Säätiö sai maaliskuussa hienon yksityisen lahjoituksen Petoeläinrahaston perustamiseksi.

Muuttajia on nähty kolminumeroinen lajiluku, mutta määrät jäävät monen lajin osalta vielä aika rajallisiksi.

Aamun sarastus on hieno hetki.

Vesille venosen mieli

Tulilla yöpyminen talvisessa erämaassa vuoden lyhimpien päivien aikana on jotakin, jota ei voi täysin kertoa, ei helposti kuvatakaan, sen voi vain kokea.

Järvimaisema, reittivedet, vesistöjen luodot ja saaret ja niiden linnut ovat tärkeä osa suomalaista mielenmaisemaa. Järvimaisemat nivoutuvat metsiin, soihin ja kulttuurimaisemiin. Rannoilla oli ensimmäiset tulipaikat viimeisimmän jääkauden jälkeen.

Lintujen ”metsäläisyydellä” voi tunnelmoida. Mutta kaikki lajit ovat omista lähtökohdistaan tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta ja lähtökohtaisesti suojeltavia.