Kissankello kuuluu keskikesän värimaisemaan ja tunnelmaan.

Siimapalpakon jopa usean metrin mittaiset kapeat lehdet kelluvat rentona veden pinnalla.

Vesimittarit ovat selkärangattomia, hyönteisiä ja luteiden sukukuntaa. Vesimittarit pysyvät vetten päällä pintajännityksen varassa.

Blogin kuvat on otettu tällä viikolla hämäläisestä mökkirannasta, jossa poikasiaan ruokkiva hernekerttupariskunta oli ahkerassa hyönteispyynnissä.

Kuikan huudot kantautuvat hämärtyvään yöhön. Tiettyä alakuloa, valitustakin. Mutta kun kakuuuik, kakuiiik.. huudot kirkkaana kajahtavat, illan ja yön tunnelma on täydellinen!

Lumme kukoistaa tänä kesänä Suomen vesissä erityisen isossa, komeassa kukassa.

Lehtopöllö on kuulunut Suomen pesimälinnustoon vasta alun toistasataa vuotta. Sen esiintyminen on runsainta etelässä, länsi- ja etelärannikolla sekä Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa, mutta kyllä lehtopöllön voi kuulla monin paikoin vähän pohjoisempanakin.

Valkohäntäkauris on siro ja kaunis nisäkäs. Hännän pituus ja suurempi valkeus erottavat sen samannäköisestä metsäkauriista.

Tämä kasvi, järvisätkin, on aivan omanlaisensa leinikki.

Kansalliseläimemme on mesikämmen, otso, kontio, metsän omena, ohto, nalle, karhu...

Erä-Eeron kauniisti kunnostama vanha tukkikämppä Lieksan Kontiovaarassa tarjoaa erinomaisen mukavat puitteet, tukikohdan ahman, karhun ja jopa suden kuvaukseen. Viime viikolla vietin yhden yön lampimaiseman piilokojussa.

Iso, ehkä suurin osa kuovinaaraista on jo lähtenyt syysmuutolle.