Pieni Kristiinankaupunki Länsirannikolla Selkämeren ääressä kohoavalla mäellä on todella kaunis ja ehjä miljö, joka muodostuu lähes kokonaan hyvin hoidetuista puutalokortteleista.
Auringon saa minuutiksi kahdeksi vesihöyryn kuin sumun nousemaan kaikkialta, mihin säteen osuvat. Se on lyhyt kaunis hetki. Pisarat jäävät sen jälkeenkin kasvien lehdille ja heiniin. Ruokokattokin höyryää sateen jäljiltä.
Vastakohtien lintu on härkälintu. Sen ääni kantaa kilometrinkin päästä karmivana mylvintänä. Linnun siroutta ja kauneutta on melkein mahdoton yhdistää tuohon ääneen.
Vielä 1980-luvulla turturikyyhkyllä oli pieni, ehkä 30-70 parin pesimäkanta Suomessa, itäisellä Uudellamaalla, Kymenlaakossa, Etelä-Karjalassa sekä Pohjois-Karjalan eteläosissa, satunnaisesti muuallakin. Nyt pesivä kanta lienee korkeintaan muutama pari. Kiertelevistä on kuitenkin vuosittain joitain kymmeniä havaintoja.
Kurkien esiintyminen yksin, kaksin tai isommissa ryhmissä voi kertoa lintujen elämäntilanteesta ja pesinnän onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Poikasen tai kahden ilmestyminen mukaan vahvistaa tilanteen myöhemmin.
Urpiaisen esiintyminen on oikullista ja vaihtelevaa. Joskus urpiaisia on paljon, toisinaan ne ovat aivan kateissa. Nyt urpiaista on päässyt jo hyvän aikaa näkemään mukavasti. Horjuvuutta on urpiaislajien määrittelyssäkin. Urpiainen ja tundraurpiainen, aiemmin omiksi lajeiksi määritelty, arvioidaan nyt useimmiten yhdeksi lajiksi ja tundraurpiainen urpiaisen ekotyypiksi. Urpiaisen alalajiksi on määritelty lisäksi ruskourpiainen. Ja blogin lopussa löytyy yllättäen luonnonhistoriasta peräti viisi urpiaislajia!
Kuvat ovat viime maaliskuulta 2024 Jäämereltä, Barentsin mereltä, Båtsfjordin vuonolta. Vuono aukeaa koilliseen Varangin niemimaan pohjoisosasta, itäisimmässä Pohjois-Norjassa, seuraavana on Karhusaari ja sitten Huippuvuoret. Varangilla olen retkeillyt monen monituiset kerrat vuodesta 1971 alkaen.
Saavuimme kolmen nuoren ornitologin kanssa Viron luoteisrannikolla ulos merelle työntyvälle Põõsaspeaneemelle. "Hei näettekö, meren ulappahan on täynnä vesilintuja!" kuului kuin yhdestä suusta. Luoteen puoleiselta ulapalta kantautuu yli tyynen vesilakeuden vähintään kymmenien tuhansien allien tunteikas laulu. Loputon a-alli, a-alli -laulu kuorona synnytti huikean, melkein epätodellisen tunnelman.
