Punarinta laulaa seuraavan lämpimän etelätuulisen yön jälkeen taas riemukkaasti. Lintukirjallisuuden loistavasta klassikosta "Pohjolan linnut värikuvin" kannattaa lukea kuvaus punarinnasta ja tämän ihanasta laulusta.

Hylkeitä on hauska seurata, vaikka yleensä siitä hommassa tuulee navakasti ja on kylmä! Kuvauspaikka Vardø on Euroopan ainoa arktinen kaupunki eli lämpimimmänkin kuukauden keskilämpö jää alle 10 asteen. 

Merisirriparven hyistä, karun kaunista maisemaa pari kolme viikkoa kaamoksen päättymisen jälkeen helmikuun puolivälissä 2020 Varanginvuonolla Nessebyssä. 

Blogin tunnuslintu palokärki on kiehtova, omaperäinen ja vähän salaperäinenkin metsän lintu, jonka huudot luovat täydellistä metsän tunnelmaa.

Kevät rynnistää melkein viiden kuukauden marraskuun jälkeen eikä etelässä ole ollut talvea lainkaan. Blogin kaikki kuvat ovat tämän päivän iltapäivältä. Ne juhlistavat myös eilistä Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.

Blogissa annetaan alakouluikäisten vanhemmille ja koululaisille ympäristöopin kotitehtävä etäopetusta varten. Etäopetuksen voi tehdä yhdessä kotona tai metsässä retkeillen, osaksi myös pihassa ja puistossa. Aiheena tiaiset.

Vaikuttava tilataideteos Hiljainen kansa katselee kulkijaa Suomussalmelaisella turveniityllä. Syntyvät ajatukset ovat moninaiset.

Merikotkat pesivät harmaahaikaroiden vanhastaan asuttamalla saarella Helsingin Viikissä. Asetelma on mielenkiintoinen, niin kuin oli eilinen lintupäivä Viikillä muutoinkin.

Saukko nauttii tässä ateriakseen matikan, parikin. Myös mm. ahven, hauki ja särki maistuvat saukolle.

Allihaahka on niin omanlaisensa hieno lintu, osa herkkää pohjoista ekosysteemiä, että syyt sen talvehtivan kannan vähenemiselle Itämerellä ja Pohjois-Norjan vuonoilla tulisi osana vesilintujen ahdinkoa pian selvittää.

Metsäjänis tundramaisemassa on pirteä ilmestys, etelässä metsäjänistä näkee aikaisempaa vähemmän. Rusakko on vahvempi, valkoinen väri muuttuvassa talvessa voi olla ongelma ja myös risteytyminen rusakon kanssa vähentää metsäjäniskantaa etelässä. 

Allin laulussa on aivan oma sointivärinsä ja erityinen kaihoisa kauneus ja klangi.