Kuikat ovat pohjoisen pallonpuoliskon ja suurimmalta levinneisyydeltään arktisen alueen lintuja. Niiden äänet ovat tunnelmallisia, voimakkaita ja jopa hurjia, pienin kaakkuri suorastaan pohjoisen pallonpuoliskon voimakasäänisimpiä eläimiä. Villejä lintuja!

Pikkukajavan ravintotilanne on vaikea mm. Norjassa ja Skotlannissa.

Karhuemo on tuonut kaksi pientä pentuaan suolle. Jo kohta pennut aloittavat keskenään vauhdikkaan ristipainin.

Karhunpentujen ruskeat turkit punertuvat iltavaloissa. Pikkukarhujen kuvajaiset heijastuvat lammen tyynistä vesistä. Lammella on heinäkuulla hiljaista ja rauhallista.

Mielenkiintoinen nimeltään, kasvupaikoiltaan, lääkekasvina ja pitkältä tunnetulta historialtaan

Haukan nimi tulee lovipyrstöstä, jota haarahaukka käyttää taiten nopeissa kaarteissaan ja todella ketterissä syöksyissään.

”Metsäkanalintuja” isosta pienempään ovat metso, teeri, riekko, kiiruna ja pyy, ”peltokanalintuja” fasaani, peltopyy sekä viiriäinen.

Akileijat saavat nimensä yllättäen kotkan tieteellisestä sukunimestä Aquila. Akileijan kukassa on samanoloinen kannus kuin kotkan jalassa.

Voimakas, röhkinää muistuttavan murahtelujen lyhyin välein toistuva ääni herättää minut sikeästä unesta piilokojun laverilla kesäyön pimeimpänä hetkenä. Unen pöpperössä ponnahdan laverilta ääneti ylös. Äänet jatkuvat.

Kuivan korahteleva yhteysääni kuuluu avoimella järven lahdella pienen rantatörmän takaa. Oho! Aivan kuin unikuva! Esiin uivat kurkivanhemmat ja niiden välissä vastakuoriutunut poikanen. Ja kaiken lisäksi aivan kesäkuun alussa, jolloin kurjet pitävät poikaset visusti piilossa.

Meillä yleisesti esiintyvistä vikloista neljä on aika samannäköisiä, vaikka selvät erottavat tuntomerkitkin on helppo oppia varsinkin äänistä.

Ahmat juoksentelevat kauniissa lehtiin puhkeavassa koivikossa Kuhmon Lentiirassa.