Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Kitkajoen Jyrävän könkään valtava jääsilta romahti yläosastaan, tukki joen uoman, vesi nousi voimakkaasti…..
Tällä viikolla noin 10.5. vuonna 1979 Kuusamon Jyrävän könkään jääsilta romahti yläosastaan juuri kun olin könkään niskalla rannassa ystäväni kanssa valokuvaamassa.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Jyrävän jääsilta noin 10. toukokuuta 1979. Kuvat Samuli Haapasalo. Kuvat on digitalisoitu mustavalkonegatiiveistä.
18/2026
Olimme kävelleet Jyrävälle lähes metrin syvyisessä lumihölsyssä Aallokkokosken suunnasta. Jalat painuivat koko mitallaan routaan asti. Märkää hommaa, mutta ei ihan niin raskasta kuin luulisi.
Tunnetusti Jyrävän könkääseen muodostuu ainakin monina vuosina valtava jääsilta, joka kaareutuu könkään voimakkaan virran yli. Tarkkaan en uskalla sanoa, miten jääsilta muodostuu, mutta jokivesi on ainakin hyvin kylmää, räiskyy könkään putouksessa ja aalloissa, vesihöyry nousee koskesta ja suvannosta ja näin jääsilta vähitellen rakentuu pakkasissa jäätymällä kosken ylle holviksi. Myös kivien hyydejäät voivat olla osa sillan syntyä. Kuvat näyttävät lähemmin tuon päivän tilanteen jääsillan yläosan romahduksen jälkeen.
Olin juuri heittänyt kaverilleni, otatko kuvan, jos menen sillasta yli, kun jääsilta yläosastaan romahti ja tukki sen alla olevan virtaaman kokonaan. Vesi nousi valtavalla voimalla rannoille ja syöksyi myös jo sillan yli. Tuntui, että yläpuolinen vesimassa rikkoo koko laajan jääsillan ja vie jäät aliseen suvantoon.
Jyrävä lienee saanut nimensä siinä jylisevistä kivistä
Meille tuli kiire. Vesi nousi sellaisella nopeudella, että juoksimme, miten siinä kosken partaalla voi nyt juosta, ja kapusimme ylemmäksi penkalla ja kylläkin samalla alajuoksuun päin maaston muotojen vuoksi. Ehkä 20 – 30 sekunnin jälkeen veden voima rikkoi könkään tukkineen valtavan jäälohkareen ja koski sylkäisi sen suurina palasina suvantoon. Samalla vesi sai luonnollisen tilan virrata jääsillan alla ja vedenkorkeus palasi pian entiselleen. Muu jääsillan valtava, arvoilta kymmenien kuutioiden jäärakenne jäi paikoilleen. Jäät tai vesi eivät vieneet meitä mennessään.
Mietimme, mitenkähän suuri luonnonnäytelmä etenee. Mutta muutaman tunnin aikana ei tapahtunut uusia myllerryksiä jääsillalla. Kuvat ovat tapahtuman jäljiltä, siinä näkyy sillan lohkeaman paikka yläosassa kohdassa, missä vesi näkyy syöksymässä könkäässä. Enää en leikitellyt ajatuksella ylittää joki talvisiltaa myöten. Lintu- ja maisemaretkemme jatkui Karvastekemäjärville.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Viime torstaina kävin Suomenojan, Finnoon lintulampareilla. Se on hyvä paikka mm. uusille lintuharrastajille käydä opiskelemassa tuntemaan eri vesilintuja, jotka viihtyvät rehevillä lammilla ja lahdilla.