3/2021

Kun maalla tai kaupungissa olevalla pihalla on sopivasti puustoa, pensaita ja perennapenkkejä, voi lintulajien määrä nousta talvellakin aika isoksi. Joukkoon voi osua lintuja, joita ei ole aikaisemmin huomannut, nähnyt tai tunnistanut. Tässä tutustutaan muutamiin.

Vihervarpusen esiintyminen on hyvinkin ”oikullista”. Joskus niitä talvehtii paljonkin, joskus ne ovat lähes täysin kateissa. Ja vaikka vihervarpunen on kesällä aika yleinen pesimälintu, se voi usein jäädä huomaamatta.

Tässä kuva vihervarpusesta. Kaksi vihervarpusta on myös yllä olevassa kuvassa.

Vertailun vuoksi on hyvä katsoa hieman isompaa viherpeippoa. Vihervarpunen on pieni ja siro, viherpeippo on roteva, selvästi isompi ja vähän ”tiukemman” näköinen ja tapainenkin. Kun linnun kanta virustaudin seurauksena yli 10 vuotta sitten romahti, viherpeippo ei ole pihalla jokapäiväinen vieras.

Varpunen, kotivarpunen, on vähentynyt paljonkin. Siksi se ei lähemmältä ulkonäöltään ole enää niin tuttu kuin ennen. Varpusesta olen kirjoittanut varhempia blogeja, jossa pohditaan myös, miten varpusta voi auttaa. Useampi sopiva linnunpönttö sosiaaliselle varpuselle, linnun pääsy vanhan piharakennuksen katon alle, pensasaidan, esim. harvinaistuvan orapihlaja-aidan sekä muiden pensaiden vaaliminen ja siementen – kuten kauran – tarjoaminen talvella lintulaudalta, ovat noita keinoja. Jos on tilaisuus antaa sijaa villiviinille, näyttää sen tuuhea oksisto seinällä antavan hienon ja suojaisan oleskelupaikan tälle kotilinnulle.

Tässä varpunen, jota mielelläni myös kotivarpuseksi kutsun.

Ja vertailuksi pikkuvarpunen, joka on viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaasti lisääntynyt ja laajentanut pesimäaluettaan.

Kahvinruskea päälaki ja mustat poskilaikut ovat hyviä pikkuvarpusen tuntomerkkejä.

Urpiainenkin tulee piharuokinnalle joskus, kun tarjolla on pieniä siemeniä. Se saattaa keikkua myös pihakoivussa. Urpiainen on huikean kaunis, pieni Lapin lintu, jota jonkun verran pesii etelää myöten ja toisaalta etelästä on leviämässä sen toinen alalaji. Joskus urpiainen liikkuu isoissakin parvissa. Urpiaisenkin esiintyminen vaihtelee paljon.

Ihan etelässä voi ihmetellä varsin koreaa ja valtavan isonokkaista, vähän talitiaista rotevampaa lintua. Se on nokkavarpunen, jonka kanta on viimeisten vuosikymmenien aikana jossain määrin kasvanut. Nokkavarpunen on arka lintu, siksi sitä ei kovin helppo päästä näkemään. Suojaisassa kohdassa oleva lintulauta saattaa kuitenkin houkutella nokkavarpusenkin talvivieraaksi.

Joskus jopa peippokin asettuu talvehtimaan lintulaudan turviin. Sen voi silti sanoa olevan melkoinen yllätys lintulaudalla ruokailevien lintujen joukossa.

Vähän isommista linnusta korean värinen närhi vierailee aiempaa useammin myös kaupunginlaitojen pihoilla.

Helsingissä voi saada hauskaksi yllätykseksi kuusitiaisen omakotialueen pihan laitaan. Kuusitiainen kaipaa reviirilleeen tuoreen metsikön, kuusia ja rehevästi hoidetun pihapiirin sekä lentoaukoltaan 27-28 mm:n pikkupöntön. Juuri tätä kirjoittaessa huomasin ikkunasta, että kuusitiainen kävi jo näin tammikuussa kurkistamassa luumupuussa aika matalalla olevan sille tarkoitetun pöntön kololla. Kenties se yöpyy siinä nyt talvella.

 

keltasirkkukuusitiainennokkavarpunennärhipeippopikkuvarpunenvarpunenviherpeippovihervarpunenvuosi luonnossa

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!