2/2021

Käpytikka, valkoselkätikka, pohjantikka ja pikkutikka, vähän talitiaista suurempi mutta sutjakampi, ovat kirjavia tikkojamme. Vielä viimeisten vuosikymmenien aikana läpi Viron pohjoiseen levinnyt tammitikka, jossa on niin valkoselkätikan kuin käpytikankin piirteitä, saattaa olla seuraava uusi pesimälintumme. Suomenlahti sen on kuitenkin ensin ylitettävä tai kierrettävä.

Käpytikka:

Käpytikan valkeat hartialaikut ja selkeärajainen, voimakkaan punainen alaperä ovat hyviä tuntomerkkejä.

Harvinaistuneella valkoselkätikalla vuosi 2020 oli ilahduttavasti paras pesimävuosi aikoihin.

Valkoselkätikka, nuori naaras ensimmäisenä talvenaan.

Pikkutikka on vähentynyt, mutta kyllä ahkera kulkija sen aika ajoin näkee lehtipuuvaltaisissa metsissä.

Pikkutikka

Pohjantikan esiintymisen painopiste on koillisessa, jossa se on varsin runsas. Sen voi tavata koko maassa, etelän kuusikkunotkoista tunturikoivikoita myöten. Tämä hiljainen lintu viihtyy parhaiten kuusivaltaisissa metsissä ja on tikoista ainoa, jolla ei ole punaista väriä, koiraalla sen sijaan kauniin keltaista päälaellaan.

Pohjantikka, huomaa keltaista päässä. Etenkin Pohjois-Suomen tikka.

Palokärki on jättiläistikka, melkein variksen kokoinen, mutta sekin tikkana vähän sutjakampi. Palokärjen huudot ja heittelehtivä lento luovat tunnelmaa erämaihin. Nykyään palokärki uskaltaa myös lähelle ihmistä kylien ja kaupunkien laiteille. Palokärjellä, folkloren linnulla, on hyvin vanha nimi. Siitä kertoo, että Kaakkois-Virossa se tunnetaan nimellä palukärg, vaikka laji on Viron lintujen nimistössä musträhn, mustatikka.

Palokärki, Euroopan suurin tikka.

Harmaapäätikka voi aika hyvin. Sen elämään ovat vaikuttaneet leudot talvet. Harmaapäätikan jännittävä nauru ja surumielisen kaunis äänisarja kuuluvat aiempaa useammin metsästä.

Harmapääätikan väritys on itse asiassa aika vahvasti vihertävä. Koiraan päälaella on punaista.

Yksi on kuitenkin joukosta poissa tammikuussa. Se lähti jo elo-syyskuulla ja palaa huhtikuun lopulta alkaen, käenpiika. Käenpiikakin on monelle ehkä yllättäen tikka, vaikka aito muuttolintu. Se on myös ainoa  tikoista, joka ei hakkaa omaa pesäkokoaan. Mutta käenpiikakin pesii puun koloissa ja lisäksi pöntöissä. Kimakalla huutosarjallaan se kuuluttaa keväällä saapumisensa ja ennustaa huutamisellaan mm. sateita. Folkloren hyvin tuntema, Suomessa harvinaistunut lintu.

Käenpiikakin on tikkalintu.

Tikat ovat ruokavalionsa puolesta hyviä metsänhoitajia, syövät mm. puiden tuholaisia. Tikat ovat myös hyvin tärkeitä pesänikkareita muille kololinnuille. Tikat hakkaavat joka vuosi itselleen uuden pesäkolon ja vanha kolo jää vuosikausiksi muiden lintujen käyttöön. Palokärjen pesäkoloja jää aika isoillekin linnuille, mm. pöllöille ja vaikkapa telkälle tai uuttukyyhkylle.

Tammitikka:

Tammitikastako seuraava tulija Suomen pesimälinnustoon? Hartialaikut ovat kuin käpytikalla, vatsan viirut samantyyppiset kuin valkoselkätikalla ja vatsan punainen siltä väliltä.

harmaapäätikkakäenpiikakäpytikkapalokärkipikkutikkaPohjantikkaTammitikkatikatvalkoselkätikkavuosi luonnossa

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!